Pitääpä taas kirjoittaa jotain, kun on kuun kierto jo melkein ehtinyt täyttyä edellisestä postauksesta. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten syyskyyn puolivälin: nuorenin jälleen vuodella, kävin Afrikassa, muutin Espanjaan noin muutaman mainitakseni. Yritän tiivistää kuukauden tapahtuman muutamaan kappaleeseen suhteellisen kronologisesti.
Syyskuun lopulla tosiaan vietin syntymäpäivääni ja voidakseni unohtaa tuon aiheuttaman syvän ahdistuksen, päätin lähteä Afrikkaan. Espanjasta Tarifasta ja Algecieraksesta lähtee jatkuvalla syötöllä hieman Tallinnan-aluksia muistuttavia paatteja Tangeriin, Marokkoon. Berberit olivat intoutuneet juhlistamaan Pokeriammattilaisen synttäreitä muutaman päivän mittaisilla jazz-festareilla. Eli sinne siis.
Marokon yö oli kuuma ja yllättävänkin vauhdikas. Ilmeisesti pitkästä historiasta linkkinä Eurooppaan ja muutoinkin länsimaisen kulttuurin pitkällinen läsnäolo ovat tehneet kaupungista pienimuotoisen yöelämän keskuksen. Itsehän olen enemmän päiväeläin, mutta kun jatsin lumo on niin vahva, ei auttanut muuta kuin valvoa yhdessä hyvän ystäväni Glenn Fiddichin kanssa. Ei nyt ihan pikkutunneille, mutta kuitenkin. Itse keikat oli kautta linjan loistavia. Yksikin ranskalaislähtöinen pappabändi vaan tuntui lämpenevän kahden tunnin keikkansa edetessä. Olivat kuulemma yhtä nuorempaa sälliä lukuunottamatta soittaneet yhdessä yli 20 vuotta, ja se näkyi. Ainoa asia, mikä jäi festareista harmittamaan, oli visiitin pituus. Tai oikeammin lyhyys. Yhdessä illassa ja yössä kun ei vielä kovin monta keikka ehdi nähdä.
Heti kohta Tangerin jälkeen olikin sitten aika pakata gibraltarilainen elämä pieneen pakettiin ja vaihtaa kotimaata. Kuten blogia seuraavat jo tietävätkin, löytyi uusi koti Andaluciasta. Työkiireet ovat vielä pitäneet tarkemman tutustumisen kotiseutuun To do -listalla, mutta jotain pieniä huomioita voinen tässä jo antaa:
- Kaupungissa on paljon hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia ravintoloita. Tyypillinen päivän menu (max. €10) sisältää alkuruoan, loistavaa tuoretta merenelävää, kahvin ja yhden ruokajuoman. Kalastajakylässä kun ollaan, niin kaikki toistaiseksi testaamani meren herkut ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Toki tarjolla on myös esim. argentiinalaista ja italialaista ravintolaa ja pari hyväntuntuista irkkupubiakin.
- Ilma on huomattavasti miellyttävämpi kuin teollisuuskeskusten ympäröimällä Gibraltarilla. Kun merenranta on 50 metrin päässä kotiovelta, niin raikas ilma yltää parvekkeelle asti.
- Asiat toimivat pääsääntöisesti yllättävän hyvin. Pieni pelko oli takapuolessa, että miten manana-kulttuuri ja asioiden epävarmuun sopivat Pokeriammattilaisen kärsimättömään pirtaan, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut suuria turhautumisia. Toki espanjalainen byrokratia on jotain käsittämätöntä. En ole koskaan asunut Saksassa, mutta rohkenen epäillä, että sielläkään on ainakaan monimutkaisempaa.
- Maisemat Aurinkorannikolla ovat upeita. Vaikka keskikesällä onkin varsin kuivaa, on nyt syksyn tullen maisema vihertynyt sen verran, että lähes takapihalta alkavat vuoret lähettävät kutsuhuutojaan vaellusretkille. Vielä kun saisi vaelluskamat jollain ilveellä Suomesta.
- Mainittakoon myös perinteiden vahva eläminen eteläisessä Espanjassa. Yksi todiste siitä on härkätaistelukulttuuri. Olin jotenkin ajatellut, että härkätaistelu on siirtymässä kuriositeetiksi; joillain alueillahan se on Espanjassakin jo kielletty. Mutta Andaluciassa tuo sadistinen murhaleikki kukoistaa edelleen. Jopa siinä määrin, että paikallinen televisiokanava lähettää kerran, pari viikossa tuntitolkulla suoraa lähetystä härkätaisteluista. Ja noin 60 000 asukkaan Esteponassakin on oma härkätaisteluareena.
Espanjaan muutto on tietysti kasvattanut myös työmatkan pituutta eksponentiaalisesti. Mutta alkutotuttelun jälkeen reilun tunnin bussimatka ei enää tunnu pahalta. Ainakin voi käyttää matka-ajan hyödyksi ja lukea vaikka yliopisto-opintojen ensimmäisenä vuotena kesken jäänyttä espanjan alkeiskirjaa. Töistä lähtiessä vaan pitää olla tarkkana, että lähtee oikeaan aikaan. Kerran nimittäin jo kävi niin, että juuri rajan yli onnikkapysäkiltä palatessani olivat poliisisedät ehtineet laittaa rajan kohdalla menevän lentokentän kiitoradan puomit kiinni. Siinä sitä sitten reilun vartin verran odoteltiin, että British Airways pääsee viemään matkalaiset Lontooseen. Ja toki myöhästyttiin sen takia bussista. Mutta kohta on toivottavasti ajokortti taskussa, ja pääsee kulkemaan joustavammin joukkoliikenteen aikatauluista välittämättä.
Kunhan saan nettiyhteyden uuteen kotiin, pääsen myös toteuttamaan ammatillisia tarpeitani ja palaamaan pokerin pariin. Viime viikkoina en ola edellä mainitusta syystä johtuen pelannut lainkaan. Tokihan useimmissa kahviloissa on täällä ilmainen netti, mutta eipä ole vielä ollut intoa mennä tuntikausiksi kahviloihin pelaamaan. Sen verran olen työaikaani kuitenkin käyttänyt hyväksi, että olen tutustunut Esteponan expat-foorumeihin. Aurinkorannikolla on - kuten moni varmasti tietää - varsin moninainen ja aktiivinenkin ulkomaalaisyhteisö, johon ajattelin jollain tavalla päästä mukaan. Mielelläänhän sitä tutustuisi myös paikallisiin, mutta espanjankielen taitoni on vielä toistaiseksi niin olematon, ettei se käytännössä ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Andaluciassa - varsinkin sen pienemmissä kaupungeissa - englantia ei juuri puhuta tai edes ymmärretä.
Pikaisempiin palaamisiin.
14.10.2010
16.9.2010
Farewell, Gibraltar
Pian on aika jättää jäähyväiset Gibraltarille ja sen jylhälle Kivelle. Tosin vain kotipaikkana, työpaikka täällä tulee edelleen säilymään. Joka tapauksessa uusi koti on nyt löytynyt Espanjan puolelta. Sain avaimet jo etukäteen, mutta virallisesti muutan syyskuun lopussa. Kieltämättä tunnelmat on hieman kaksijakoiset, sillä reilun puolen vuoden aikana Gibraltarista on ehtinyt muodostua koti – kaikista puutteistaan ja ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavista asioiden hoitumattomuuksistaan huolimatta. Eilen Esteponasta palatessani tuli kodikas tunne, kun näin Kiven lahden toisella puolen odottamassa kotiin palaajaa.
Päällimmäisenä on kuitenkin innostuneisuuden tunne: Estepona on monin tavoin Gibraltaria viihtyisämpi, ja toisaalta yhteyden muualle Espanjaan ovat huomattavasti paremmat. Espanjan kielen opiskelu oli myös yksi keskeisimmistä motivaattoreista muuttopäätöstä tehdessäni. Gibillä kun kaikki puhuvat englantia, ei kielitaito pääse kehittymään. Myös asunto tuntui heti ensimmäiseen näyttöön mennessä kodilta. Siisti, uudehko asunto ei ole mitenkään itsestäänselvyys espanjalaisessa asumisessa; suurin osa tarjolla olevista asunnoista on enemmän tai vähemmän puutteellisia tai muuten Pokerammattilaisen korkeaa laatutasoa vastaamattomia. Ja kun puoleen hintaan saa tuplasti tilaa ja muutenkin viihtyisämpää asumista, ei yhtälö lopulta ollut kovin vaikea ratkaistavaksi. Uuden asunnon plussapuolia on myös vierashuone. Nyt odotellaan enää vieraita.
Syksy tekee tuloaan selvästi tänne eteläänkin. Päivällä on vielä suomalaiset hellelukemat, mutta aamu- ja iltalämpötilat ovat pudonneet pariinkymmeneen, jopa alle. Ja parina päivänä on jo ollut pieniä sadekuuroja, ensimmäiset 3-4 kuukauteen. Tatjanan tapaan voi siis alkaa pitää huivista kiinni, ettei syysmyrsky vie mennessään.
Huomasin myös, että syyskuussa tuli täyteen kolme vuotta ilman naista. Mikäli homma jatkuu samanlaisena, aion Suomeen palatessani muuttaa velipojan naapuriin ja perustaa uuden urheiluseuran, Tapanilan Taskubiljari ry. Uskoisin saavani runsaasti järjestötukea humanitäärisiin syihin vetoamalla. Itse asiassa elämä on ollut huomattavasti tasapainoisempaa ilman noita luonnon kruununjalokiviä. Ei millään pahalla naiset, pidän teistä edelleen kovasti (ainakin useimmista), mutta taidan jatkaa muiden minulle valitsemalla tiellä seuraavatkin kolme vuotta.
Huomenna menenkin sitten katsomaan miesstrippaajaa erään ruotsalaisen kollegan kämpille. Ne, joita moinen kiinnostaa ja haluavat tietää enemmän, joutuvat kokemaan pettymyksen.
Pokeri on viime aikoina esittänyt elämässäni sivuroolia, kun vapaa-ajan ovat täyttäneen muuttoon ja muihin henkilökohtaisiin asioihin liittyvät puhdetyöt. Kasinolla olen parin viikon aikana käynyt kerran, kun pari suomalaista freelanceria oli Gibillä viikon visiitillä. Silloin tuloksena kunniakas viides sija rebuy-turnauksessa. Eilen oli tarkoitus taas mennä paisteilemaan, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos. Ensi viikolla sitten viimeistään. Nettipeleistä olen pitänyt viime päivät kokonaan taukoa, mutta pikkuhiljaa alkaa taas pelimiehellä menohalut lisääntyä, joten eiköhän kohta taas päästä leipätyön äärelle.
Viimeisten parin Gibraltarin viikon aion myös käydä ainakin kerran lempiravintolassa Gauchosissa. Blogia alusta asti seuranneet saattavat paikan tarjonnan muistaakin: avotulella grillattua lihaa suoraan Argentiinan pampalta. Siihen joku tujakka punaviini kyytipojaksi, niin kyllä kelpaa. Saatanpa myös intoutua juhlistaa synttäreitäni Gibraltarin mestaruusturnauksessa. Turnauksessa olisi varmasti valueta tarjolla, mutta suurehkolla sisäänostolla mennään jo hiukan omalla epämukavuusalueella, joten saattaapi olla, että karkaan kyseiseksi viikoksi Barcelonaan. Reissun hinnaksi kun tulisi arvioilta huomattavasti vähemmän, kuin mitä turnausmaksuun hupenee.
Johonkin väliin pitäisi myös ajoittaa Gibraltar for tourists -valokuvakierros, jotta saan edes jotain visuaalisia muistoja mukaani. Tokihan tulen täällä lähes päivittäin olemaan jatkossakin, mutta kun päivät menevät työn touhussa ja sitten alkaa reilun tunnin kotimatka, siirtyy vapaa-ajan vietto pääosin naapurivaltakuntaan.
Ja tähän sitten joku nokkela loppulausahdus.
Päällimmäisenä on kuitenkin innostuneisuuden tunne: Estepona on monin tavoin Gibraltaria viihtyisämpi, ja toisaalta yhteyden muualle Espanjaan ovat huomattavasti paremmat. Espanjan kielen opiskelu oli myös yksi keskeisimmistä motivaattoreista muuttopäätöstä tehdessäni. Gibillä kun kaikki puhuvat englantia, ei kielitaito pääse kehittymään. Myös asunto tuntui heti ensimmäiseen näyttöön mennessä kodilta. Siisti, uudehko asunto ei ole mitenkään itsestäänselvyys espanjalaisessa asumisessa; suurin osa tarjolla olevista asunnoista on enemmän tai vähemmän puutteellisia tai muuten Pokerammattilaisen korkeaa laatutasoa vastaamattomia. Ja kun puoleen hintaan saa tuplasti tilaa ja muutenkin viihtyisämpää asumista, ei yhtälö lopulta ollut kovin vaikea ratkaistavaksi. Uuden asunnon plussapuolia on myös vierashuone. Nyt odotellaan enää vieraita.
Syksy tekee tuloaan selvästi tänne eteläänkin. Päivällä on vielä suomalaiset hellelukemat, mutta aamu- ja iltalämpötilat ovat pudonneet pariinkymmeneen, jopa alle. Ja parina päivänä on jo ollut pieniä sadekuuroja, ensimmäiset 3-4 kuukauteen. Tatjanan tapaan voi siis alkaa pitää huivista kiinni, ettei syysmyrsky vie mennessään.
Huomasin myös, että syyskuussa tuli täyteen kolme vuotta ilman naista. Mikäli homma jatkuu samanlaisena, aion Suomeen palatessani muuttaa velipojan naapuriin ja perustaa uuden urheiluseuran, Tapanilan Taskubiljari ry. Uskoisin saavani runsaasti järjestötukea humanitäärisiin syihin vetoamalla. Itse asiassa elämä on ollut huomattavasti tasapainoisempaa ilman noita luonnon kruununjalokiviä. Ei millään pahalla naiset, pidän teistä edelleen kovasti (ainakin useimmista), mutta taidan jatkaa muiden minulle valitsemalla tiellä seuraavatkin kolme vuotta.
Huomenna menenkin sitten katsomaan miesstrippaajaa erään ruotsalaisen kollegan kämpille. Ne, joita moinen kiinnostaa ja haluavat tietää enemmän, joutuvat kokemaan pettymyksen.
Pokeri on viime aikoina esittänyt elämässäni sivuroolia, kun vapaa-ajan ovat täyttäneen muuttoon ja muihin henkilökohtaisiin asioihin liittyvät puhdetyöt. Kasinolla olen parin viikon aikana käynyt kerran, kun pari suomalaista freelanceria oli Gibillä viikon visiitillä. Silloin tuloksena kunniakas viides sija rebuy-turnauksessa. Eilen oli tarkoitus taas mennä paisteilemaan, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos. Ensi viikolla sitten viimeistään. Nettipeleistä olen pitänyt viime päivät kokonaan taukoa, mutta pikkuhiljaa alkaa taas pelimiehellä menohalut lisääntyä, joten eiköhän kohta taas päästä leipätyön äärelle.
Viimeisten parin Gibraltarin viikon aion myös käydä ainakin kerran lempiravintolassa Gauchosissa. Blogia alusta asti seuranneet saattavat paikan tarjonnan muistaakin: avotulella grillattua lihaa suoraan Argentiinan pampalta. Siihen joku tujakka punaviini kyytipojaksi, niin kyllä kelpaa. Saatanpa myös intoutua juhlistaa synttäreitäni Gibraltarin mestaruusturnauksessa. Turnauksessa olisi varmasti valueta tarjolla, mutta suurehkolla sisäänostolla mennään jo hiukan omalla epämukavuusalueella, joten saattaapi olla, että karkaan kyseiseksi viikoksi Barcelonaan. Reissun hinnaksi kun tulisi arvioilta huomattavasti vähemmän, kuin mitä turnausmaksuun hupenee.
Johonkin väliin pitäisi myös ajoittaa Gibraltar for tourists -valokuvakierros, jotta saan edes jotain visuaalisia muistoja mukaani. Tokihan tulen täällä lähes päivittäin olemaan jatkossakin, mutta kun päivät menevät työn touhussa ja sitten alkaa reilun tunnin kotimatka, siirtyy vapaa-ajan vietto pääosin naapurivaltakuntaan.
Ja tähän sitten joku nokkela loppulausahdus.
1.9.2010
Syksy saa, minä en
Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys... Ah, suomalainen kesäromantiikka on niin kaunista.
Gibillä ei vielä syksyn merkkejä näy, vaikka kalenteri sen väittää jo alkaneen. Poskipäät sain juuri maanantaina vähän kärventymään, kun hiki pyyhki suojakertoimet mukanaan. Työkaverit alkavat tosin palata lomilta, mitä voinee pitää jonkinlaisena syksyn merkkinä. Viime maanantai oli täällä tosiaan vapaapäivä, bank holiday, joten sain vähän lomailla itsekin. Otettiin parin kaverin kanssa kokka kohti koillista, Esteponan kaupunkia. Kyseinen pitäjä on Aurinkorannikolla poikkeuksellisen hyvin espanjalaisuutensa säilyttänyt vanha kalastuskylä. Kalasatama siellä on edelleen, ja vierailun aikana siellä juuri parhaillaan kuivatettiin kalaa perinteisesti auringossa. Sardiinit tai mitkälie oli aseteltu pyykkinarua muistuttavaan kyhäelmään ja siinä ne tirisivät 30 asteen lämmössä. Jostain käsittämättömästä syystä ne saivat olla täysin rauhassa merilinnuilta, jotka tosin samaan aikaan piirittivät ulapalla kalastajien alusta.
Reilut 60 000 asukasta tekee Esteponasta myös vähän isomman kuin esim. turistien suosimat Fuengirola ja Torremolinos. Nuo kaupungit kaukaa kiertävälle se tarjoaa mukavan yhdistelmän Andalucian parhaita puolia hyvistä merenelävistä ja kodikkaista tapas-baareista kilometrien pituiseen uimarantaan. Sain myös jälkeenpäin kuulla, että yksi Esteponan tapas-baareista palvelee kalastajia ja metsästäjiä laittamalla apetta kalastus- tai metsästysreissujen tuotoksista (kaupunkilaisille tiedoksi: tuotoksilla viitataan tässä yhteydessä kaloihin ja riistaeläimiin) ja kaiken lisäksi ilman maksua! Kunhan ostaa normaalit ruokajuomat eli pari olutta tai viinilasillista, niin ruoka tulee pöytään ilmaiseksi. Tämähän nyt ei millään tavalla liity mihinkään, kun en kalasta sen enempää kuin metsästäkään. Mutta noin mukavana kuriositeettina ja osoituksena siitä, että aitoa palvelua ja yhteisöllisyyttä on vielä maailmassa olemassa.
Estepona on ollut pitkään sekavassa mielessäni myös tulevana kotikaupunkina, mutta sisäinen taisteluni sen suhteen, onko 50 kilometrin työmatka kuitenkin liian pitkä, jatkuu edelleen. Plussapuolia olen toki listalle keksinyt vaikka torilla myytäväksi, niin paljon olen muutaman visiitin perusteella kaupunkiin tykästynyt. Mutta pianhan noita ratkaisuja pitää alkaa tehdä, kun nykyinen vuokrasopimus vetelee viimeisiään.
Niille, jotka palavat halusta lukea lisää Pokeriammattilaisen seikkailuista autoilun ihmeellisessä maailmassa, kerrottakoon, että puolet ajotunneista on nyt käyty, enkä ole kolaroinut kertaakaan! Joten toivo elää, että kortin saisi ensimmäisellä yrittämällä. Jos inssi ei mene läpi, pitää odottaa vähintään kuukausi ennen uutta yritystä. Yksityisautoilua aina jossain määrin vastustaneena täytyy myöntää, että pieni autokuume on päässyt viime viikkoina iskemään. Helteistäkö sitten johtuu vai mistä, mutta joka tapauksessa ajatus hopeanharmaalla avoautolla mutkittelevilla rantateillä kohti ilta-aurinkoa huristelemisesta ei tunnu erityisen vastenmieliseltä.
Syyskuun ensimmäinen päivä on pian pulkassa, joten katson välttämättömäksi päättää tämän tilannekatsauksen Metsäkukkien unohtumattomiin säkeisiin.
"Metsään on tullut jo syys,
lohduton yön hämäryys.
Vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Hongiston suojaan on jäänehet
pienoiset metsäorvokit nuo,
syksyn unhoitti laasta pois.
Yksinäin allapäin
saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein.
Anteeksi saan,
tien onnellaan
tunnen taas löytänein.
Niin kesä saapuu jo uus,
kukkien uus ihanuus.
Metsässä puut vihannoi,
sunnuntain hääkellot soi.
Vierelläin ohjaan näin
kirkkohon morsion.
Metsäkukkia on
hällä morsiuskimpussaan.
Hymyillen, tietäen
katseet yhtyvät nyt.
Vain me tunnemme sen.
On matkan pää
liittomme tää,
syy metsäkukkien."
Gibillä ei vielä syksyn merkkejä näy, vaikka kalenteri sen väittää jo alkaneen. Poskipäät sain juuri maanantaina vähän kärventymään, kun hiki pyyhki suojakertoimet mukanaan. Työkaverit alkavat tosin palata lomilta, mitä voinee pitää jonkinlaisena syksyn merkkinä. Viime maanantai oli täällä tosiaan vapaapäivä, bank holiday, joten sain vähän lomailla itsekin. Otettiin parin kaverin kanssa kokka kohti koillista, Esteponan kaupunkia. Kyseinen pitäjä on Aurinkorannikolla poikkeuksellisen hyvin espanjalaisuutensa säilyttänyt vanha kalastuskylä. Kalasatama siellä on edelleen, ja vierailun aikana siellä juuri parhaillaan kuivatettiin kalaa perinteisesti auringossa. Sardiinit tai mitkälie oli aseteltu pyykkinarua muistuttavaan kyhäelmään ja siinä ne tirisivät 30 asteen lämmössä. Jostain käsittämättömästä syystä ne saivat olla täysin rauhassa merilinnuilta, jotka tosin samaan aikaan piirittivät ulapalla kalastajien alusta.
Reilut 60 000 asukasta tekee Esteponasta myös vähän isomman kuin esim. turistien suosimat Fuengirola ja Torremolinos. Nuo kaupungit kaukaa kiertävälle se tarjoaa mukavan yhdistelmän Andalucian parhaita puolia hyvistä merenelävistä ja kodikkaista tapas-baareista kilometrien pituiseen uimarantaan. Sain myös jälkeenpäin kuulla, että yksi Esteponan tapas-baareista palvelee kalastajia ja metsästäjiä laittamalla apetta kalastus- tai metsästysreissujen tuotoksista (kaupunkilaisille tiedoksi: tuotoksilla viitataan tässä yhteydessä kaloihin ja riistaeläimiin) ja kaiken lisäksi ilman maksua! Kunhan ostaa normaalit ruokajuomat eli pari olutta tai viinilasillista, niin ruoka tulee pöytään ilmaiseksi. Tämähän nyt ei millään tavalla liity mihinkään, kun en kalasta sen enempää kuin metsästäkään. Mutta noin mukavana kuriositeettina ja osoituksena siitä, että aitoa palvelua ja yhteisöllisyyttä on vielä maailmassa olemassa.
Estepona on ollut pitkään sekavassa mielessäni myös tulevana kotikaupunkina, mutta sisäinen taisteluni sen suhteen, onko 50 kilometrin työmatka kuitenkin liian pitkä, jatkuu edelleen. Plussapuolia olen toki listalle keksinyt vaikka torilla myytäväksi, niin paljon olen muutaman visiitin perusteella kaupunkiin tykästynyt. Mutta pianhan noita ratkaisuja pitää alkaa tehdä, kun nykyinen vuokrasopimus vetelee viimeisiään.
Niille, jotka palavat halusta lukea lisää Pokeriammattilaisen seikkailuista autoilun ihmeellisessä maailmassa, kerrottakoon, että puolet ajotunneista on nyt käyty, enkä ole kolaroinut kertaakaan! Joten toivo elää, että kortin saisi ensimmäisellä yrittämällä. Jos inssi ei mene läpi, pitää odottaa vähintään kuukausi ennen uutta yritystä. Yksityisautoilua aina jossain määrin vastustaneena täytyy myöntää, että pieni autokuume on päässyt viime viikkoina iskemään. Helteistäkö sitten johtuu vai mistä, mutta joka tapauksessa ajatus hopeanharmaalla avoautolla mutkittelevilla rantateillä kohti ilta-aurinkoa huristelemisesta ei tunnu erityisen vastenmieliseltä.
Syyskuun ensimmäinen päivä on pian pulkassa, joten katson välttämättömäksi päättää tämän tilannekatsauksen Metsäkukkien unohtumattomiin säkeisiin.
"Metsään on tullut jo syys,
lohduton yön hämäryys.
Vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Hongiston suojaan on jäänehet
pienoiset metsäorvokit nuo,
syksyn unhoitti laasta pois.
Yksinäin allapäin
saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein.
Anteeksi saan,
tien onnellaan
tunnen taas löytänein.
Niin kesä saapuu jo uus,
kukkien uus ihanuus.
Metsässä puut vihannoi,
sunnuntain hääkellot soi.
Vierelläin ohjaan näin
kirkkohon morsion.
Metsäkukkia on
hällä morsiuskimpussaan.
Hymyillen, tietäen
katseet yhtyvät nyt.
Vain me tunnemme sen.
On matkan pää
liittomme tää,
syy metsäkukkien."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)