Pokeriammattilainen

Gibraltar - Tanger - Estepona

2010-10-14T13:47:00.001+03:00

Pitääpä taas kirjoittaa jotain, kun on kuun kierto jo melkein ehtinyt täyttyä edellisestä postauksesta. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten syyskyyn puolivälin: nuorenin jälleen vuodella, kävin Afrikassa, muutin Espanjaan noin muutaman mainitakseni. Yritän tiivistää kuukauden tapahtuman muutamaan kappaleeseen suhteellisen kronologisesti.

Syyskuun lopulla tosiaan vietin syntymäpäivääni ja voidakseni unohtaa tuon aiheuttaman syvän ahdistuksen, päätin lähteä Afrikkaan. Espanjasta Tarifasta ja Algecieraksesta lähtee jatkuvalla syötöllä hieman Tallinnan-aluksia muistuttavia paatteja Tangeriin, Marokkoon. Berberit olivat intoutuneet juhlistamaan Pokeriammattilaisen synttäreitä muutaman päivän mittaisilla jazz-festareilla. Eli sinne siis.

Marokon yö oli kuuma ja yllättävänkin vauhdikas. Ilmeisesti pitkästä historiasta linkkinä Eurooppaan ja muutoinkin länsimaisen kulttuurin pitkällinen läsnäolo ovat tehneet kaupungista pienimuotoisen yöelämän keskuksen. Itsehän olen enemmän päiväeläin, mutta kun jatsin lumo on niin vahva, ei auttanut muuta kuin valvoa yhdessä hyvän ystäväni Glenn Fiddichin kanssa. Ei nyt ihan pikkutunneille, mutta kuitenkin. Itse keikat oli kautta linjan loistavia. Yksikin ranskalaislähtöinen pappabändi vaan tuntui lämpenevän kahden tunnin keikkansa edetessä. Olivat kuulemma yhtä nuorempaa sälliä lukuunottamatta soittaneet yhdessä yli 20 vuotta, ja se näkyi. Ainoa asia, mikä jäi festareista harmittamaan, oli visiitin pituus. Tai oikeammin lyhyys. Yhdessä illassa ja yössä kun ei vielä kovin monta keikka ehdi nähdä.

Heti kohta Tangerin jälkeen olikin sitten aika pakata gibraltarilainen elämä pieneen pakettiin ja vaihtaa kotimaata. Kuten blogia seuraavat jo tietävätkin, löytyi uusi koti Andaluciasta. Työkiireet ovat vielä pitäneet tarkemman tutustumisen kotiseutuun To do -listalla, mutta jotain pieniä huomioita voinen tässä jo antaa:

- Kaupungissa on paljon hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia ravintoloita. Tyypillinen päivän menu (max. €10) sisältää alkuruoan, loistavaa tuoretta merenelävää, kahvin ja yhden ruokajuoman. Kalastajakylässä kun ollaan, niin kaikki toistaiseksi testaamani meren herkut ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Toki tarjolla on myös esim. argentiinalaista ja italialaista ravintolaa ja pari hyväntuntuista irkkupubiakin.

- Ilma on huomattavasti miellyttävämpi kuin teollisuuskeskusten ympäröimällä Gibraltarilla. Kun merenranta on 50 metrin päässä kotiovelta, niin raikas ilma yltää parvekkeelle asti.

- Asiat toimivat pääsääntöisesti yllättävän hyvin. Pieni pelko oli takapuolessa, että miten manana-kulttuuri ja asioiden epävarmuun sopivat Pokeriammattilaisen kärsimättömään pirtaan, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut suuria turhautumisia. Toki espanjalainen byrokratia on jotain käsittämätöntä. En ole koskaan asunut Saksassa, mutta rohkenen epäillä, että sielläkään on ainakaan monimutkaisempaa.

- Maisemat Aurinkorannikolla ovat upeita. Vaikka keskikesällä onkin varsin kuivaa, on nyt syksyn tullen maisema vihertynyt sen verran, että lähes takapihalta alkavat vuoret lähettävät kutsuhuutojaan vaellusretkille. Vielä kun saisi vaelluskamat jollain ilveellä Suomesta.

- Mainittakoon myös perinteiden vahva eläminen eteläisessä Espanjassa. Yksi todiste siitä on härkätaistelukulttuuri. Olin jotenkin ajatellut, että härkätaistelu on siirtymässä kuriositeetiksi; joillain alueillahan se on Espanjassakin jo kielletty. Mutta Andaluciassa tuo sadistinen murhaleikki kukoistaa edelleen. Jopa siinä määrin, että paikallinen televisiokanava lähettää kerran, pari viikossa tuntitolkulla suoraa lähetystä härkätaisteluista. Ja noin 60 000 asukkaan Esteponassakin on oma härkätaisteluareena.

Espanjaan muutto on tietysti kasvattanut myös työmatkan pituutta eksponentiaalisesti. Mutta alkutotuttelun jälkeen reilun tunnin bussimatka ei enää tunnu pahalta. Ainakin voi käyttää matka-ajan hyödyksi ja lukea vaikka yliopisto-opintojen ensimmäisenä vuotena kesken jäänyttä espanjan alkeiskirjaa. Töistä lähtiessä vaan pitää olla tarkkana, että lähtee oikeaan aikaan. Kerran nimittäin jo kävi niin, että juuri rajan yli onnikkapysäkiltä palatessani olivat poliisisedät ehtineet laittaa rajan kohdalla menevän lentokentän kiitoradan puomit kiinni. Siinä sitä sitten reilun vartin verran odoteltiin, että British Airways pääsee viemään matkalaiset Lontooseen. Ja toki myöhästyttiin sen takia bussista. Mutta kohta on toivottavasti ajokortti taskussa, ja pääsee kulkemaan joustavammin joukkoliikenteen aikatauluista välittämättä.

Kunhan saan nettiyhteyden uuteen kotiin, pääsen myös toteuttamaan ammatillisia tarpeitani ja palaamaan pokerin pariin. Viime viikkoina en ola edellä mainitusta syystä johtuen pelannut lainkaan. Tokihan useimmissa kahviloissa on täällä ilmainen netti, mutta eipä ole vielä ollut intoa mennä tuntikausiksi kahviloihin pelaamaan. Sen verran olen työaikaani kuitenkin käyttänyt hyväksi, että olen tutustunut Esteponan expat-foorumeihin. Aurinkorannikolla on - kuten moni varmasti tietää - varsin moninainen ja aktiivinenkin ulkomaalaisyhteisö, johon ajattelin jollain tavalla päästä mukaan. Mielelläänhän sitä tutustuisi myös paikallisiin, mutta espanjankielen taitoni on vielä toistaiseksi niin olematon, ettei se käytännössä ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Andaluciassa - varsinkin sen pienemmissä kaupungeissa - englantia ei juuri puhuta tai edes ymmärretä.

Pikaisempiin palaamisiin.

Farewell, Gibraltar

2010-09-16T15:55:00.001+03:00

Pian on aika jättää jäähyväiset Gibraltarille ja sen jylhälle Kivelle. Tosin vain kotipaikkana, työpaikka täällä tulee edelleen säilymään. Joka tapauksessa uusi koti on nyt löytynyt Espanjan puolelta. Sain avaimet jo etukäteen, mutta virallisesti muutan syyskuun lopussa. Kieltämättä tunnelmat on hieman kaksijakoiset, sillä reilun puolen vuoden aikana Gibraltarista on ehtinyt muodostua koti – kaikista puutteistaan ja ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavista asioiden hoitumattomuuksistaan huolimatta. Eilen Esteponasta palatessani tuli kodikas tunne, kun näin Kiven lahden toisella puolen odottamassa kotiin palaajaa.

Päällimmäisenä on kuitenkin innostuneisuuden tunne: Estepona on monin tavoin Gibraltaria viihtyisämpi, ja toisaalta yhteyden muualle Espanjaan ovat huomattavasti paremmat. Espanjan kielen opiskelu oli myös yksi keskeisimmistä motivaattoreista muuttopäätöstä tehdessäni. Gibillä kun kaikki puhuvat englantia, ei kielitaito pääse kehittymään. Myös asunto tuntui heti ensimmäiseen näyttöön mennessä kodilta. Siisti, uudehko asunto ei ole mitenkään itsestäänselvyys espanjalaisessa asumisessa; suurin osa tarjolla olevista asunnoista on enemmän tai vähemmän puutteellisia tai muuten Pokerammattilaisen korkeaa laatutasoa vastaamattomia. Ja kun puoleen hintaan saa tuplasti tilaa ja muutenkin viihtyisämpää asumista, ei yhtälö lopulta ollut kovin vaikea ratkaistavaksi. Uuden asunnon plussapuolia on myös vierashuone. Nyt odotellaan enää vieraita.

Syksy tekee tuloaan selvästi tänne eteläänkin. Päivällä on vielä suomalaiset hellelukemat, mutta aamu- ja iltalämpötilat ovat pudonneet pariinkymmeneen, jopa alle. Ja parina päivänä on jo ollut pieniä sadekuuroja, ensimmäiset 3-4 kuukauteen. Tatjanan tapaan voi siis alkaa pitää huivista kiinni, ettei syysmyrsky vie mennessään.

Huomasin myös, että syyskuussa tuli täyteen kolme vuotta ilman naista. Mikäli homma jatkuu samanlaisena, aion Suomeen palatessani muuttaa velipojan naapuriin ja perustaa uuden urheiluseuran, Tapanilan Taskubiljari ry. Uskoisin saavani runsaasti järjestötukea humanitäärisiin syihin vetoamalla. Itse asiassa elämä on ollut huomattavasti tasapainoisempaa ilman noita luonnon kruununjalokiviä. Ei millään pahalla naiset, pidän teistä edelleen kovasti (ainakin useimmista), mutta taidan jatkaa muiden minulle valitsemalla tiellä seuraavatkin kolme vuotta.

Huomenna menenkin sitten katsomaan miesstrippaajaa erään ruotsalaisen kollegan kämpille. Ne, joita moinen kiinnostaa ja haluavat tietää enemmän, joutuvat kokemaan pettymyksen.

Pokeri on viime aikoina esittänyt elämässäni sivuroolia, kun vapaa-ajan ovat täyttäneen muuttoon ja muihin henkilökohtaisiin asioihin liittyvät puhdetyöt. Kasinolla olen parin viikon aikana käynyt kerran, kun pari suomalaista freelanceria oli Gibillä viikon visiitillä. Silloin tuloksena kunniakas viides sija rebuy-turnauksessa. Eilen oli tarkoitus taas mennä paisteilemaan, mutta suunnitelmiin tuli viime hetken muutos. Ensi viikolla sitten viimeistään. Nettipeleistä olen pitänyt viime päivät kokonaan taukoa, mutta pikkuhiljaa alkaa taas pelimiehellä menohalut lisääntyä, joten eiköhän kohta taas päästä leipätyön äärelle.

Viimeisten parin Gibraltarin viikon aion myös käydä ainakin kerran lempiravintolassa Gauchosissa. Blogia alusta asti seuranneet saattavat paikan tarjonnan muistaakin: avotulella grillattua lihaa suoraan Argentiinan pampalta. Siihen joku tujakka punaviini kyytipojaksi, niin kyllä kelpaa. Saatanpa myös intoutua juhlistaa synttäreitäni Gibraltarin mestaruusturnauksessa. Turnauksessa olisi varmasti valueta tarjolla, mutta suurehkolla sisäänostolla mennään jo hiukan omalla epämukavuusalueella, joten saattaapi olla, että karkaan kyseiseksi viikoksi Barcelonaan. Reissun hinnaksi kun tulisi arvioilta huomattavasti vähemmän, kuin mitä turnausmaksuun hupenee.

Johonkin väliin pitäisi myös ajoittaa Gibraltar for tourists -valokuvakierros, jotta saan edes jotain visuaalisia muistoja mukaani. Tokihan tulen täällä lähes päivittäin olemaan jatkossakin, mutta kun päivät menevät työn touhussa ja sitten alkaa reilun tunnin kotimatka, siirtyy vapaa-ajan vietto pääosin naapurivaltakuntaan.

Ja tähän sitten joku nokkela loppulausahdus.

Syksy saa, minä en

2010-09-01T18:55:00.002+03:00

Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys... Ah, suomalainen kesäromantiikka on niin kaunista.

Gibillä ei vielä syksyn merkkejä näy, vaikka kalenteri sen väittää jo alkaneen. Poskipäät sain juuri maanantaina vähän kärventymään, kun hiki pyyhki suojakertoimet mukanaan. Työkaverit alkavat tosin palata lomilta, mitä voinee pitää jonkinlaisena syksyn merkkinä. Viime maanantai oli täällä tosiaan vapaapäivä, bank holiday, joten sain vähän lomailla itsekin. Otettiin parin kaverin kanssa kokka kohti koillista, Esteponan kaupunkia. Kyseinen pitäjä on Aurinkorannikolla poikkeuksellisen hyvin espanjalaisuutensa säilyttänyt vanha kalastuskylä. Kalasatama siellä on edelleen, ja vierailun aikana siellä juuri parhaillaan kuivatettiin kalaa perinteisesti auringossa. Sardiinit tai mitkälie oli aseteltu pyykkinarua muistuttavaan kyhäelmään ja siinä ne tirisivät 30 asteen lämmössä. Jostain käsittämättömästä syystä ne saivat olla täysin rauhassa merilinnuilta, jotka tosin samaan aikaan piirittivät ulapalla kalastajien alusta.

Reilut 60 000 asukasta tekee Esteponasta myös vähän isomman kuin esim. turistien suosimat Fuengirola ja Torremolinos. Nuo kaupungit kaukaa kiertävälle se tarjoaa mukavan yhdistelmän Andalucian parhaita puolia hyvistä merenelävistä ja kodikkaista tapas-baareista kilometrien pituiseen uimarantaan. Sain myös jälkeenpäin kuulla, että yksi Esteponan tapas-baareista palvelee kalastajia ja metsästäjiä laittamalla apetta kalastus- tai metsästysreissujen tuotoksista (kaupunkilaisille tiedoksi: tuotoksilla viitataan tässä yhteydessä kaloihin ja riistaeläimiin) ja kaiken lisäksi ilman maksua! Kunhan ostaa normaalit ruokajuomat eli pari olutta tai viinilasillista, niin ruoka tulee pöytään ilmaiseksi. Tämähän nyt ei millään tavalla liity mihinkään, kun en kalasta sen enempää kuin metsästäkään. Mutta noin mukavana kuriositeettina ja osoituksena siitä, että aitoa palvelua ja yhteisöllisyyttä on vielä maailmassa olemassa.

Estepona on ollut pitkään sekavassa mielessäni myös tulevana kotikaupunkina, mutta sisäinen taisteluni sen suhteen, onko 50 kilometrin työmatka kuitenkin liian pitkä, jatkuu edelleen. Plussapuolia olen toki listalle keksinyt vaikka torilla myytäväksi, niin paljon olen muutaman visiitin perusteella kaupunkiin tykästynyt. Mutta pianhan noita ratkaisuja pitää alkaa tehdä, kun nykyinen vuokrasopimus vetelee viimeisiään.

Niille, jotka palavat halusta lukea lisää Pokeriammattilaisen seikkailuista autoilun ihmeellisessä maailmassa, kerrottakoon, että puolet ajotunneista on nyt käyty, enkä ole kolaroinut kertaakaan! Joten toivo elää, että kortin saisi ensimmäisellä yrittämällä. Jos inssi ei mene läpi, pitää odottaa vähintään kuukausi ennen uutta yritystä. Yksityisautoilua aina jossain määrin vastustaneena täytyy myöntää, että pieni autokuume on päässyt viime viikkoina iskemään. Helteistäkö sitten johtuu vai mistä, mutta joka tapauksessa ajatus hopeanharmaalla avoautolla mutkittelevilla rantateillä kohti ilta-aurinkoa huristelemisesta ei tunnu erityisen vastenmieliseltä.

Syyskuun ensimmäinen päivä on pian pulkassa, joten katson välttämättömäksi päättää tämän tilannekatsauksen Metsäkukkien unohtumattomiin säkeisiin.

"Metsään on tullut jo syys,
lohduton yön hämäryys.
Vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Hongiston suojaan on jäänehet
pienoiset metsäorvokit nuo,
syksyn unhoitti laasta pois.

Yksinäin allapäin
saavun kukkien luo,
poimin ne armaallein.
Anteeksi saan,
tien onnellaan
tunnen taas löytänein.

Niin kesä saapuu jo uus,
kukkien uus ihanuus.
Metsässä puut vihannoi,
sunnuntain hääkellot soi.
Vierelläin ohjaan näin
kirkkohon morsion.
Metsäkukkia on
hällä morsiuskimpussaan.

Hymyillen, tietäen
katseet yhtyvät nyt.
Vain me tunnemme sen.
On matkan pää
liittomme tää,
syy metsäkukkien."

Hola eli hei!

2010-08-24T19:48:00.002+03:00

Pokeriammattilainen on palannut pitkän tauon jälkeen sorvin ääreen. Lähes kolme kuukautta ehti kulua edellisestä päivityksestä, ja ensimmäinen puolivuotinen Gibraltarilla tulee täyteen muutaman päivän kuluttua. On siis korkea aika palkita uskollisen lukijani muutamalla rivillä.

Syitä kuukausien hiljaiseloon on monia, enkä lähde tässä sen enempää selittelemään saamattomuuttani. Tyydyn listaamaan lyhyesti matkan varrella tapahtunutta ja lupaan päivittää tilannetta jatkossa hieman tiheämmin aikavälein. Kuvia kaipailevat saavat puolestaan tyytyä odottelemaan kännykkäni päivittämistä nykyaikaan. Kuvan kuvaa en ole puolen vuoden aikana saanut otettua, joten toivottavasti kunnon kameralla varustettu puhelin madaltaa kuvien ottamisen ja tänne lataamisen kynnystä.

Kun kesä saapui Gibraltarille, on sitä jatkunut käytännössä koko ajan. Ihan Joensuun hellelukemiin ei täällä rannikolla ole päästy, mutta tasainen 28-32 asteen lämpötila pitää lihakset herkkinä. Heinäkuussa vietin ensimmäisen lomaviikkoni jäsen R:n kanssa poikain matkalla Andaluciassa ja etelä-Portugalissa. Sevillassa ja muuallakin hiukan sisemmässä oli ns. saunaolosuhteet: vajaat 40 astetta ja kosteusprosentti noin 100. Suurin osa reissusta meni siis rantaviivaa pitkin körötellessä ja ilmastoidusta autosta nauttiessa.

Toinen lomaviikko menikin sitten kauniissa kotimaassa perhettä ja muutamaa ystävää tavatessa. Tokihan piti myös pariin otteeseen käydä testaamassa Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuman anti, joka osoittautui jälleen kerran a) mainioksi, b) liian laajaksi kahden päivän aikana nautittavaksi. Kyseisillä festareilla koin myös loman ja koko kesän toistaiseksi dramaattisimmat hetket: silmämunaani pyrkinyt ampiainen (Vespidae, joka sivumennen sanoen on hoikkatyvisten alalahkoon kuuluva pistiäisheimo) pääsi yllättämään ja tyrkkäämään pistimellään silmäkulmaani. Onneksi paikan henkilökunnalla oli kyypakkaus kätten ulottuvilla, eikä silmänympärys päässyt turpoamaan kananmunaksi.

Pelirintamalla on ollut ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeä vastustajilla ja alamäkeä Pokeriammattilaisella. Eli toisin sanoen: kortti ei ole käynyt ja pelikin on yskinyt. Intoa sen sijaan on riittänyt, ja näillä näkymin yksi osatavoitteeni digijärjestelmäkameran pelaamisesta nykyisellä sivustollani saattaa toteutua jo tämän vuoden aikana. Kunhan ei pelikassa hupene ennen sitä...

Livepelit sen sijaan ovat kesäloman jälkeen olleet osaltani täysin jäässä, niin kasinon kuin kotipelien osalta. Pikkuhiljaa pitäisi tuotakin alkaa aktivoida, ettei tuntuma katoa. Syyskuussa on joka tapauksessa viime kesäisen turnausliigan osakilpailuvoiton peruna lippu ilmaisturnaukseen, jossa olisi tarjolla voittajalle parin-kolmen satasen potti. Pitää kaiketi vaivautua paikalle raapimaan pennit kotiin.

Viime aikoina pienen elämäni suuria hetkiä on ollut autokoulun aloittaminen uudestaan. Tarinaa tuntemattomille kerrottakoon, että syynä ei ole korttini joutuminen hyllylle, vaan perinteinen saamattomuudesta ja väliaikaisesta opiskelujen aikaisesta rahavajeesta johtunut kakkosvaiheen käymättömyys. Nyt siis olen jo kolmena aamuna opetellut ajamista uudestaan. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat kokolailla katastrofeja, mutta viimeisin kerta antoi jo uskoa, että homma on selvitettävissä ilman ylimääräisiä ajotunteja. Vinkiksi niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole ajokorttia tulleet suorittaneeksi: autokoulu on täällä muiden palveluiden tapaan oleellisesti Suomen hintoja edullisempaa. Koko homman saa ajotuntien määrästä riippuen kasaan noin 250-300 eurolla. Toki Suomen pisteitä nostaa ajo-opetuksen ja käytettävän kaluston laatu.

Toinen isompi asia on ollut uuden asumuksen etsiminen. Olen syys-lokakuussa muuttamassa kotimaani Gibraltarilta Espanjaan. Asumisen kustannukset ovat härkätaisteluiden maassa sen verraan matalammat ja toisaalta välimerellinen kulttuuri enemmän voimissaan, minkä takia jo tänne muuton yhteydessä mielessä ollut suunnitelma maiseman vaihdoksesta on konkretisoitumassa. Vielä ei kohde ole aivan tarkkaan selvillä, mutta lähipäivät näyttänevät suunnan. Kunhan saan ajokortin taskuun, niin mikään ei enää estä pienen suomalaisen asettumista Andalucian sydämeen.

Vielä viime hetken positiivinen kommentti: Eilen uuvuttavan työpäivän jälkeen postilaatikossa odotti kirje pankista ja kirjeen mukana pankkikorttini. Eli aikaa ei ehtinyt kulua aivan kuutta kuukauttakaan, ja kortti on käytettävissä. En siis vielä lakkaa uskomasta brittiläiseen pankkijärjestelmään!

Päätän sekavan päivityksen Pokeriammattilaisen elämästä täältä tähän. Toiseen kertaan.

Väliaikatodistus

2010-05-27T11:32:00.000+03:00

Hiphei, kesä on tullut! Pitkään sitä odoteltiinkin ja kateellisina katseltiin Suomen toukokuun ennätyshelteitä. Kutakuinkin kolme kuukautta alkaa olla takana Gibraltarilla ja nyt vasta sään jumalat ovat suoneet sellaisia kelejä, mitä odottelin jo maaliskuun lopulla. Ja parempaakin on vielä luvassa. Eikä yhtään haittaa, että ensi viikonloppu on jälleen ns. pitkä viikonloppu, kun maanantaina vietetään bank holidayta. No, onhan täällä ollut jo pari kuukautta sellaista 20-22 astetta, mutta helteiden ystävänä se ei ollut sitä mitä odotin. Mutta nyt alkaa lämmittää sopevasti.

Toukokuu on myös kevätjuhlien aikaa, ja siksi Pokeriammattilainen päätti antaa väliaikatodistuksen nykyiselle kotipaikalleen. Tarkkoja numeroarvoita en tässä yhteydessä lähde tekemään, vaan tyydyn sanallisiin arvioihin peruskoulun alaluokilta tuttuun tapaan.

Ensin Gibin kolme plussaa:

+ Sää: Jostain syystä sitä suomalaisena osaa nauttia auringosta ja helteistä enemmän kuin paikalliset, jotka vetäytyvät keskipäivällä varjoon tai pubien hämyisiin nurkkiin. Tai kuten japanilainen kollegani, joka päätti irtisanoutua ja muuttaa takaisin Suomeen "koska siellä ei paista aurinko".

+ Lyhyet etäisyydet: Kaikki Gibraltarilla on kävelymatkan päässä. Ainakin jos ei satu kuulumaan siihen väestön osaan, joka hyppää Stockmannilta ratikkaan jäädäkseen Henkkamaukalla pois. Myös Andalucian ihmeet ja muut eteläisen Espanjan kiinnostavat kohteet ovat lähellä.

+ Hintataso: oikeastaan kaikki asumista ja sen oheispalveluita lukuun ottamatta on huomattavasti Suomen hintatasoa selvästi halvempaa. Erityisesti palvelut ovat halpoja, kun rajan takaa Espanjasta riittää tekijöitä muutaman punnan/euron tuntipalkalla.

Ja tasapuolisuuden nimissä kolme miinusta:

- Asiakaspalvelu: En tiedä, mistä johtuu, mutta joka tapauksessa asiakaspalvelun taso täällä on pääsääntöisesti luokatonta. Toki poikkeuksia mahtuu joukkoon, mutta yleisesti ottaen palvelu on joko huonoa tai sitä ei ole lainkaan. Suomessa tottui siihen, että asiakas on monesti asiakaspalvelijalle vain harmi ja taakka, joka häiritsee työntekoa. Mutta täällä asiakkaan huomiotta jättäminen on viety aivan uudelle tasolle. Paikallisen supermarketin kassat ovat varmasti Euroopan laiskimpia, osaamattomimpia ja hitaimpia. Useimpien ravintoloiden tarjoilijat puolestaan ovat joko näkörajoitteisia tai pitkällisen kokemuksen harjaannuttamina oppineet olemaan ottamatta minkäänlaista katsekontaktia asiakkaaseen, joka mahdollisesti haluaisi joko tilata jotain tai maksaa laskunsa. Muista asiakaspalvelutilanteista, kuten teleoperaattoreista ja sähkölaitoksesta en viitsi alkaa edes kirjoittaa... Sanottakoon vain, että kun kilpailua ei juuri ole, niin eipä ole näemmä tarvetta palvella asiakkaitakaan, kun eivät voi vaihtaa parempaankaan.

- Pieni koko: Pienuudella on etunsa, esim. lyhyet etäisyydet, mutta myös haittansa. Vaikka suurin piirtein kaikki tarvittava on saatavilla, ei valinnan varaa loppujen lopuksi hirveästi ole. Mikäli haluaa esimerkiksi harjoittaa kulttuuriharrastuksia tai mennä futismatsiin, pitää ottaa suunta kohti Espanjaa. Pienessä kylässä voi myös pitemmän päälle tulla vastaava tunne, kuin suomalaisissa kyläpahasissa: kun kakki tuntevat toisensa ainakin naamasta, ei varsinaista suurkaupungin yksityisyyttä yleisen keskellä ole tarjolla. Ei siis tee varsinaisesti mieli kaduille kuseksia, jos sitä nyt ylenmäärin isommassakaan pitäjässä harrastaisi.

- Kolmatta miinusta en tähän hätään keksi. Mutta sanotaan nyt vaikka tuuli, joka on luonnonilmiöistä minulle jostain syystä vastenmielisin, paitsi purjehtiessa. Gibillä tuulee melkein aina, mutta pinnanmuodoista johtuen aina löytyy myös tyyniä sopukoita.

Kolmen kuukauden aikana elämä on myös arkistunut aika lailla ensimmäisen kuherruskuukauden jälkeen. Nähtäväksi jää, millainen välitodistus on seuraavan kvartaalin jälkeen.

Pullalla ne sorsatkin lentää

2010-05-17T15:44:00.000+03:00

Pitkästä aikaa taas päivitystä tännekin, kun on pokeriaiheista kerrottavaa. Sattui nimittäin pari päivää sitten kohdalle pokeriuran ensimmäinen liveturneen voitto, kun paikallisen kasinon 50+5 punnan turnajaisista tuli kotiinviemisiksi ykköstila ja mukava kasa Queen Elisabethin kuvia. Niinhän se on, että pullalla ne sorsatkin lentää, ja tällä kertaa napsui kortti sopivissa kohti riittävän hyvin, jotta onni kompensoi puutteellisia pelitaitoja. Todettua tuli myös jälleen kerran, että turnauspeliin näyttää varsinkin alkuvaiheessa sopivan hyvinkin tiukka imago, jota voi sitten myöhemmässä vaiheessa käyttää hyväkseen.

Viikonloppuna oli myös pokerimenestystä suurempaakin iloa, sillä velipoika lähti pohjoisen helleaaltoa karkuun ja vietti täällä pitkää viikonloppua pelien ja ravintoloiden merkeissä. Veljeksien osalta pelit sujuivat muutenkin hyvin, kun kaksonen dominoi perjantaina käteispöytiä ja otti ison osan täkäläisten kollegoitteni palkkapussista. Hyvä viikonloppu siis noin taloudellisessakin mielessä.

Toki ohjelmaan mahtui pokerin ja hyvän ruoan lisäksi myös yksi varsinainen turistinumero, kun otimme köysiratakyydin kallion huipulle neljäänsataan metriin ja kävimme tervehtimässä apinaatteja. Melko veijareita ovat kieltämättä nämä hännättömät berberiapinat; hauska oli toverien leppoisaa meininkiä seurailla. Välillä apinaatit innostuivat kähveltämään varomattomien turistien sipsipusseja ja muita herkkuja, mikä oli tietysti omiaan lisäämään retken viihdearvoa.

Velipojan vierailun viimeisen illan kunniaksi kävimme testaamassa hulvattoman pihviravintolan, Gauchosin, joka tuo laadukasta argentiinalaista lihaa suoraan pampalta. Itsehän tyydyin perus neljänneskilon pihviin, mutta nälkäisemmälle velipojalle maistui raakapainoltaan 700-800 gramman eläin. Puhinasta päätellen meinasi jossain vaiheessa jo vähän tehdä tiukkaa, mutta noin puolen eekkerin kokoiselle sitruunatortulle jäi kuitenkin vielä tilaa. :) Tyytyväisinä pyörimme ravintolaillan päätteeksi kotiin, eikä unen päästä ollut vaikea saada kiinni. Mehevää oli!

Läski sulaa lämmössä

2010-04-28T21:56:00.003+03:00

Kaikki pienet kotikokit siellä ruudun takana varmasti tietävät, että ankanrintaa paistettaessa laitetaan linnun tissi kylmälle pannulle ja siitä sitten lämmön noustessa alkaa herkullinen rasva tiristä täyttäen keittiön taivaallisella tuoksulla. Sama metodi näyttää pätevän ihmisihraankin (tuoksua lukuun ottamatta): Saapuessani Gibraltarille kokolailla tarkalleen kaksi kuukautta sitten sää oli vielä täkäläisittäin katsoen hieman kolea. Mutta nyt kun kesä näyttää viimein koittaneen ja lämpötila kohoaa, alkaa myös läski vyötäröllä sulaa huimaa vauhtia. On siis aika julistaa Rantaleijona 2012 -projektin ensimmäinen väliaikatilanne!

Kertauksen vuoksi lähtötilanne helmikuun lopussa:

Painoindeksi 26
Vyötärönympärysmitta 90 cm

Ja tavoitteet kesälle 2012:

Painoindeksi 23
Vyötärönympärysmitta 84 cm

Ja tilanne nyt:

Painoindeksi 24,7
Vyötärönympärysmitta 87 cm

Kovin paljon ei tarvitse edes pyöristää todetakseen, että puolimatkassa ollaan! Ehkäpä tavoitetta on syytä jossain vaiheessa tarkistaa, aika näyttää. Kolmannesta osatavoitteesta eli puolimaratonista ei tosin vielä kannata ihan lähipäivinä puhua...

Sää on tosiaan ollut suotuisa, ja tulevana viikonloppuna siitä ehtii vähän nauttiakin. Yksi brittiläisen imperiumin plussia on nimittäin se, että viikonlopulle osuvat pyhäpäivät hyödynnetään vapaapäivänä aina seuraavana maanantaina. Eli luvassa on kolmen päivän vappuviikonloppu. Mikäli sään jumalat eivät viime hetkellä tee täyskäännöstä, täytyy loikata rajan tuolle puolen paremmille aurinkorannoille. Alkoipa jostain syystä soida päässä tämä länsimusiikin helmi.

Ei aika entinen koskaan enää palaa...

2010-04-18T16:03:00.002+03:00

Uskottava se kai on: nuoruus on taakse jännyttä elämää. Hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta vanhainkoti odottaa ennemmin, kuin osasi vielä jokunen vuosi sitten odottaa. Siltä ainakin tuntui eilen, kun pohdiskelin yksiössäni, miksi pitikään perjantaina osallistua paikalliseen hyväntekeväisyystempaukseen "Charity Pub Crawliin".

Kyseessä oli kahdeksan raitsemusliikkeen isännöimä, Hämeenkadun approa etäisesti muistuttava tapahtuma, joka käsitti erilaisia tehtäviä ja siinä ohessa kisajuomien nautiskelua. Koko tempaus kustansi viisi puntaa, jolla sai jokaisessa kuppilassa suun kostuketta ja/tai pikkusuolaista. Ja jos halusi sijoittaa lisää pelimerkkejä ravintoloihin, sai esim. kuusi huurteista yhteensä kahdeksalla punnalla eli noin 9 eurolla. Senhän tietää, miten siinä sitten käy. En osaa lakata ihmettelemästä, miten paikalliset ravintolat pysyvät pystyssä, kun kaikki on niin edullista. Ehkäpä alhainen yritysverotus selittää asian. Tai sitten volyymi on niin kova, että pienelläkin katteella saa omistaja makkaraa leivän päälle.

Eilinen meni siis syntyjä syviä pohdiskellessa ja aivottomia elokuvia katsellessa, mutta tänään oli ilo huomata, että kahdentoista tunnin yöunien jälkeen elämä voitti jälleen kerran. Ikää tuli kuitenkin vähintään puolisen vuotta lisää yhden illan aikana. Jospa sitä kuitenkin jaksaisi illalla kasinolle. Olisi tarjolla kolmenkympin turnaus, jossa rakennekin on ihan kohtuullinen. Turnaukset täälä alkavat tosin yleensä vasta iltaysiltä, joten saa nähdä, mikä on fiilis illemmalla.

Muutenkin elämä on eteläisillä leveysasteilla huomattavasti iltapainotteisempaa, kun koto-Suomessa. Esim. monet ravintolat avaavat ovensa vasta seitsemän-kahdeksan aikaan myös arki-iltoina. Ja kun Suomessa perjantairuuhka alkaa yleensä siinä kahden korvilla, ollaan täällä vasta lounaspöydässä tuohon aikaan, ja työpöytä jätetään kuuden-seitsemän aikaan, ellei myöhemmin. Vastaavasti aamuruuhka on vasta yhdeksästä eteenpäin. Pikkuhiljaa on kuitenkin jo alkanut tottua myöhäisempään elämänrytmiin.

Lyhyen päivityksen päätteeksi vielä pieni loppukevennys, jonka taannoin kuulin: Kyllä Islantia koetellaan, nyt vietiin tuhkatkin pesästä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Gala Casino Gibraltar

2010-04-14T19:14:00.005+03:00

Nyt on viimein otettu ensimmäiset tunnustelut paikallisen kasinon pokeritarjontaan. Viime viikolla korkkasin liveringit pienessä 10 punnan rebuy-turneessa ja maanantaina olivat sitten pitkän odotuksen jälkeen vuorossa kalaisiksi väitetyt käteispelit. No, kovin kalaisia ne eivät maanantai-iltana olleet, sillä paikan olivat vallanneet kasinon vakkarit, kun taas vodkan voimalla pelaavat valaat sekä rikkaat turistit loistivat arki-iltana poissaolollaan. Perjantaina ja lauantaina pelit ovat kuulemma niin mehukkaat, että hyvälle tuotolle pääsee sen kummempia kikkailematta.

Joka tapauksessa ensikokemuksia voi sanoa vähintäänkin lupaaviksi. Alla
tiivistetysti plussat ja miinukset epämääräisessä järjestyksessä:

+ Viihtyisä, joskin melko pieni pokerihuone
+ Yksi erittäin miellyttävä naispuolinen diileri :)
+ Vakkaritkaan eivät ole mikään yltiöaggroja, mikä sopii allekirjoittaneelle hyvin
+ Hyvillä käsillä saa lähes aina tuottoa
+ Erittäin maltilliset baarihinnat, myös ruoan osalta (esim. kaksi annosta yhden hinnalla lähes aina)
+ Maltillinen noin viiden prosentin rake
+ Kasinolle ei tarvitse rekisteröityä, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua
+ Käteispelien aikana kasino lisää kerran tunnissa pelattavaan erikoispottiin 20 puntaa
+ Mukavan pienet sisäänostot turnauksiin, mutta myös isompia tarjolla aika ajoin

- Turnauksissa jyrkähkö struktuuri
- Jos pöytään sattuu liikaa vakkareita, voi kyyti olla kylmää
- Jakajat eivät ole kovin nopeita ja keskittyvät välillä ylimääräiseen jutusteluun eli jakoja per tunti on normaaliakin vähemmän
- Pelipöytien välittömässä läheisyydessä saa tupakoida, mikä saattaa häiritä herkimpiä antinikotinisteja

Summa summarum: plussia löytyy kerrottavaksi huomattavasti enemmän kuin huonoja puolia. Ainakin noita viikonlopun käteispelejä pitää piakkoin mennä testaamaan, jos vaan sekaan mahtuu. Meno on kuulemma sen verran villiä, että menemättä jättäminen olisi rahan heittämistä hukkaan. Tosin NL100-taso on hupipelinä kohtuu rankaisevaa, jos ohivetoja sattuu urakalla tulemaan, joten pitää yrittää olla olematta yksi pöydän kaloista. :)

Isommista turnauksista houkuttelisi testata toukokuun vikana viikonloppuna käytävä kaksipäiväinen highroller-mittelö. Jos ei muuten, niin fiiliksen vuoksi. Sinne vaan muutkin mukaan, mikäli tänne päin eksytte! Pitää vaan ensin ainakin itse hioa vähän tuota turnauspeliä, kun tulee pelattua yleensä vähän turhankin varovaisesti. Small balls -peli kuntoon, niin eiköhän Gibraltarin mestaruus irtoa.

Niin ja loppukaneettina vielä enemmän pelaaville tiedoksi: sen lisäksi, että pelaaminen Gibraltarilla on laillista, kaikki siitä saatava tuotto on täysin verotonta - kunhan asuu täällä vakituisesti, eikä kotoinen verokontio pääse ahdistelemaan...

Jos ei kysytä, ei tarvitse kertoa

2010-03-29T20:49:00.002+03:00

No niin. Pitkästä aikaa taas blogin pariin. On jäänyt kirjoittaminen siitä yleisimmästä systä: ei ole saanut aloitettua. Päivät ovat menneet nopeasti ja illat vielä nopeammin kaikenlaista pientä järjestellessä ja sosiaalista verkostoa rakentaessa. Kulmat alkaa pikkuhiljaa tulla tutuiksi ja valloitusretkiä Espanjan puolellekin on tullut tehtyä, kun kelitkin ovat alkaneet olla suotuisampia maaliskuun alun myrskyjen jälkeen.

Mutta ensin ajankohtaisimpaan: muutin eilen yritysasunnosta omaan pieneen vuokrakämppääni. 35 neliömetriä pelkistettyä tanskalaista arkkitehtuuria. Muutto ei ollut suuren suuri ponnistus, sillä tavaraa oli kahden ison matkalaukullisen verran ja matkaa noin 150 metriä. Ei siis ihan vastattavissa hikiseen lauantai-iltapäivään ennen Gibikselle muuttoa, kun koko maallinen omaisuus siirtyi ystävien avustuksella (kiitos!) väliaikaiseen säilytystilaan. Mutta nyt siis ollaan alun kimppakämppäilyn jälkeen jälleen omillaan. Eiköhän täällä ala viihtyä, kunhan saa vielä vähän sisustusta tehtyä. Kämppä on kyllä periaatteessa sisustettu, mutta jotain pieniä hankintoja pitää tehdä. Omistajalla on ilmeisesti jonkinasteinen tuolifetissi, sillä niukahkosta muusta sisustuksesta huolimatta asunnossa on kuusi tuolia. Eikä siinä kaikki, lisäksi seinillä oli kymmenkunta tauluksi tehtyä valokuvaa erilaisista tuoleista. Vaan eipä ole enää, lähtivät noin viiden minuutin jälkeen muutosta paremmalle paikalle kaapin ylähyllyn taimpaan osaan.

Muuttoon liittyy osittain myös tämänkertaisen blogimerkinnän otsikko. Olen nimittäin jo ensimmäisten neljän viikon aikana oppinut, että gibraltarilaiseen tapakulttuuriin kuuluu olennaisena osana ns. "jos ei kysytä, ei tarvitse kertoa" -metodi. Tämä toimintamalli ilmenee useissa eri olomuodoissa ja siihen törmää näillä leveysasteilla tämän tästä. Muuttoon liittyen toimintatapa esiintyi seuraavanlaisena variaationa: Kun muutat uuteen asuntoon, saat avaimen oman huoneistosi oveen. Ulko-oveen on toinen avain, ja se pitää pyytää erikseen talon vahtimestarilta aka reseptionistilta. Mutta tätä ei muuton yhteydessä ole mielekästä kertoa (ellei uusi asukki ymmärrä sitä itse kysyä) sillä on vekkulimpaa, kun vuokralainen illalla kotiin tullessaan huomaa, ettei kotiavain käykään ulko-oveen ja että vahtimestari on jo tunteja sitten lähtenyt kotiin. Siinä sitä sitten hetken aikaa ihmetellään, ennen kuin nokkela maailmanmatkaaja ymmärtää soittaa samassa rakennuksessa olevan kuntosalin ovikelloa ja pääsee hyvin ansaituille unilleen uuteen kotiin.

Toinen samaan sarjaan kuuluva kummallisuus ilmeni jo pari viikkoa sitten internet-kaupassa. Pokeriammattilainen halusi olla hyvissä ajoin liikenteessä ja meni paikallisen operaattorin myymälään internettiä ostamaan. No, kävikin ilmi, että modeemit olivat myymälästä loppu, kun oli sentään jo torstai, mutta tule ensi viikolla uudestaan. Sinne sitten menemään seuraavalla viikolla, ja kah, modeemeja löytyikin vino pino. Mutta kukaan ei ollut ensimmäisellä kerralla tullut maininneeksi (kun en ollut kysynyt), että kyseiseen asuntooni ei olekaan juuri tämän operaattorin kaapelointia, tulossa kyllä on joskus hamassa tulevaisuudessa. Eli eipä onnistu, jollen halua seikkailla internetin ihmeellisessa maailmassa kännykkäverkon varassa. Siksipä Pokeriammattilainen sortui epätoivon toreissaan kolttosiin ja harjoittaa ammattiaan lainaamalla naapurin suojaamatonta nettiyhteyttä. Hyi, hyi.

Gibraltar on muuten tuon nykyajan ylellisyyden eli internetin suhteen melkoinen kehitysmaa. Ensivilkaisu palvelutarjontaan, hintoihin ja toimitusaikoihin sai entisen helsinkiläisen luulemaan tulleensa kivikaudelle. Perusliittymä täällä on puoli megaa, joskus jopa täyden megan. Kahdeksaakin kuulemma jostain saa, mutta hintaa on sata euroa kuussa. Perusliittymän sentään saa reilulla parilla kympillä. Ja paikallisen ykkösoperaattorin toimintamalliin kuuluu se, että internet-liittymää ei saa, ellei samalla asenneta lankapuhelinliittymää. Sehän tietysti nostaa hintaa ja pitkittää toimitusajan muutaman päivän pikatoimituksesta jopa neljään viikkoon. Eipä tässä ole aikaa moisia odotella, mutta jossain vaiheessa pitänee siirtyä takaisin kaidalle polulle ja hankkia liittymä omiin nimiin.

Kommenteissa kyseltiinkin jo päivityksiä pokeriin liittyen. Päivitykset ovat antaneet odottaa itseään siitä yksinkertaisesta syystä, että paikallinen kasino on edelleen erinäisistä syistä johtuen korkkaamatta. Suurin yksittäinen syy on se, että harjoittamiani käteispelejä on tarjolla yleensä vain viikonloppuisin ja tähän saakka viikonloput ovat olleet muuta ohjelmaa täynnä. Pari kertaa olen jo parin kollegan kanssa ollut menoillaan, mutta aika joko venäläiset naiset tai halvat mojitot ovat vieneet voiton viime metreillä. Mutta yritän parantaa tapani ja syöksyä paikalliseen synnin keskukseen pikimmiten. Sitten luvassa myös raporttia.

Nettipeleissä olen toki kasvattanut pohjatonta kassaani. Erityisesti työn alla on tällä hetkellä Omaha, jota olen lähtenyt opettelemaan ihan teoriatasolta alkaen. Pääsääntöisesti opettelu kuitenkin tapahtuu kantapään kautta -menetelmää hyödyntäen. Nettiprojektini kuulumisia päivitän kuitenkin toisaalla. Halukkaat löytävät (aikansa visaisten kysymysten kanssa puuhasteltuaan) projektipäiväkirjan klikkaamalla tämän sivun yläosan banneria.

Paljon olisi kerrottavaa ja kuvia myös viikon takaisesta automatkasta Tarifaan, Vejer de la Fronteraan ja Cadiziin, mutta lähikauppa kutsuu. Murua rinnan alle ja pyykkäämään. Siinä vasta työmiehen maanantai.

Päivä turistina

2010-03-07T18:39:00.001+02:00

Ensimmäinen viikko Gibraltarilla alkaa täyttyä, joten oli jo korkea aika tarkastella uutta kotiseutua vähän muutaman minuutin työmatkaa laajemmin. Kahden kämppikseni - saksalaisen taloustieteilijän ja belgialaisen käytettävyysasiantuntijan - kanssa päädyimme leikkimään turisteja tekemällä parin tunnin promenaadin pääostoskadun kautta vuorelle ja sieltä alas katsomaan 1800-luvun brittiarmeijan suurta ylpeyttä, sadan tonnin painosta tykkiä. Tarkoitus oli oikeastaan kävellä saaren eteläisimpään kolkkaan Europa Pointiin tähystämään Marokon rannikkoa, mutta mutkittelevien käänteiden jälkeen Gibraltar osoittautui yllättävän suureksi paikaksi, ja sadekin yllätti matkaajat kesken kaiken, joten Europa Point sai jäädä toiseen kertaan.

Valtava tykki oli näkemisen arvoinen, vaikkei suuria intohimoja täkäläiseen sotahistoriaan olisikaan. Kapistus oli arviolta viisi-kuusi metriä pitkä ja massaa oli mainitut noin sata henkilöautoa. Kurkistus infotauluihin kertoi laitteesta mm. seuraavaa: tykin siirtäminen sen valmistuspaikasta puolen kilometrin päästä kesti aikanaan noin kolme viikkoa; mikään sarjatuliase ei ollut kyseessä, sillä sen ampumavalmiuteen saaminen kesti noin kolme tuntia; ammus painoi lähes tuhat kiloa, ja sillä läpäisi lähes 25 tuuman paksuisen teräslevyn. aseen kantavuus oli 6-8 mailia eli reippaasti toistakymmentä kilometriä. Melkoinen vempele siis. Harjoituslaukauksia lukuun ottamatta tykille ei kuitenkaan onneksi koskaan ollut tarvetta, joten sen todellinen tulivoima jäi selvittämättä

Matkalla sotilaallista ihmetta katselemaan teimme myös ensimmäisen kerran tuttavuutta paikallisten apinoiden kanssa. Olin kuvitellut, että apinat asustavat jollain suurehkolla aidatulla alueella vuoren rinteillä, mutta ainakin kolme niistä näyttää viihtyvät ihmisten parissa. Siinä ne töllistelivät keskellä jalkakäytävää, ennen kuin esiintymishaluisin intoitui näyttävään kiipeilytaitojaan kerrostalon seinää pitkin. Harmi, ettei sattunut evästä mukaan. Uskoisin, että hännättömät sukulaissielumme olisivat arvostaneet banaanin pätkää tai muuta naposteltavaa..Täytyy tehdä jonain toisena päivänä uusi retki paikallisen (erittäin hyvän) supermercadon kautta. Täällä tosin joka puolella varoitellaan, ettei apinoita saa syöttää tai muutenkaan lähestyä, koska ovat kuulemma innokkaista puremaan tai näpistämään erinäisiä mukana kannettavia asioita. Mutta tämä näkemämme kolmikko näytti ainakin hyvin lempeältä.

Paluumatkalla takaisin kämpille tutustuimme myös paikalliseen maantien ässään. Suomalaisia kollegoitaan huomattavasti pienemmät bussit ovat täällä yllättävän kätevä kulkupeli, joskin ainakin vuorenrinteeltä alas körötellessä meno muistutti enemmänkin köyhän miehen vuoristorataa. Ensikertalaiselle ko. onnikka meni vähän turhankin reipasta vauhtia erittäin kapeita ja mutkittelevia teitä pitkin. Mutta hengissä selvittiin, ja matkalle tuli hintaa 60 paikallista penniä eli noin 66 eurosenttiä. Huokeaa, sanoisin.

Parin tunnin reippailun jälkeen palkitsimme itsemme intialaisen keittiön antimilla. Kuten muuallakin brittiläisen hallinnon alaisilla alueilla, myös Gibraltarilla on asukaslukuun suhteutettuna iso intialaislähtöinen yhteisö. Espanjalaisiin tai marokkolaisiin verrattuna intialaistaustaisia on täällä vähän, mutta edullista intialaista ruokaa tarjoavia ravintoloita ja pikkukuppiloita on useita. Eivätkä hinnat ravintoloissakaan päätä huimaa: herkullinen lamb korma ja pienehkö vuori hyvin tehtyä riisiä alle kuusi puntaa. Eikä tarvitse laksatiivejakaan ostaa, kun pienen ravintolan keittiö ei paatuneimpien hygieniaintoilijoiden vaatimuksia ihan viimeistä piirtoa myöten täytä. Mutta miten sitä sanotaankaan: hyvä ruoka, parempi mieli. Nyt on hyvä mahan vieressä lepäillä.

Ensimmäiset 48 tuntia

2010-03-02T21:26:00.003+02:00

Ensimmäiset kaksi päivää pokeriammattilaisena ovat takana, ja on tilinteon hetki. Ei, vielä en ole menettänyt koko omaisuuttani mehevissä kotipeleissä enkä edes turistien ja pelialan ammattilaisten kansoittamalla paikallisella kasinolla. Itse asiassa en vielä ole edes ehtinyt juuri pelata, vaan kaikki aika on mennyt perehtymiseen ja asioiden järjestelyyn muuton jälkeen. Toisaiseksi homma on siis hanskassa.

Ensin kuitenkin katsaus matkaan Suomesta Gibraltarin lämpöön. Vasta lähtöä edeltavänä iltana alkoi toden teolla tuntua, että kohta sitä lähdetään maailmalle. Mitään sen suurempaan jännitystä ei kuitenkaan ole vieläkään tullut, vaan asiat ovat pala palalta menneet eteenpäin. Kahdentoista tunnin matkustamisen aikana ehti miettiä yhtä sun toista, mutta vielä tähän reissuun ei osaa oikein suhtautua muuten kuin lyhyenä lomamatkana (joskin sellaisena, josta suurin osa ajasta menee työntekoon), kun kaikki toistaiseksi on vielä uutta kuten lomaillessakin.

Matkalukemisena minulla oli Helsingin pienen suuren miehen Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan, sujuva ja innostava matkakertomus kuukauden kestäneestä 3500 kilometrin pituisesta pyöräretkestä Helsingistä Ranskan Rivieralle. Kokonaisuudessan kirja herätti kunnioitusta (miten 55-vuotias pieni mies polkee päivittäin yli sadan kilometrin matkoja ilman lepopäiviä?), mutta ennen kaikkea se nostatti seikkailumieltä omaakin pienimuotoista seikkailuani varten. Oman mausteensa toivat myös Soininvaaran kuvaukset läpi ajamiensa kohteiden paikallisesta elämänmenosta ja ominaispiirteistä. En ole välttämättä yhtä sujuvasanainen, enkä varsinkaan niin yleissivistynyt kuin yksi vihreän liikkeen perustajistamme, mutta jotain saman kaltaista helposti luettavaa ja samalla kiinnostavia yksityiskohtia tarjoavaa raporttia pyrin tuomaan myös tälle foorumille. Toki pyrin kattamaan paikallisen elämänmenon lisäksi myös omia henkilökohtaisia tuntemuksiani ja törmäilyjäni pokerin maailmassa ja saksalais-brittiläis-eteläeurooppalaisessa organisaatiokulttuurissa.

Gibraltarilla lähes kaikki ovat käytännössä kaksikielisiä ja puhuvat englantia ja espanjaa yhtä sujuvasti. Kaupungilla asioidessa olen kuitenkin jo ehtinyt törmätä englantia lähes täysin taitamattomaan asiakaspalvelijaan, joita ilmeisesti on täällä jonkin verran. Useimmat heistä kuitenkin ovat huonosti palkatuissa ammateissa olevia espanjalaisia tai marokkolaisia, jotka tekevät töitä Gibraltarilla, mutta asuvat rajan toisella puolella Espanjassa. Espanjan puoleinen rajakaupunki La Linea on monin paikoin ränsistynyttä ja melko köyhää aluetta, mikä omalta osaltaan aiheuttaa myös suhteellisen paljon väkivaltaa ja muuta rikollisuutta. Pahemmasta päästä rikollisuusasteikolla on huumerikollisuus ja sen monet lieveilmiöt, sillä Gibraltarin ja Espanjan välinen rajan on pitkään toiminut huumeiden kauttakulkuväylänä. Nyttemmin tilannetta on ilmeisesti saatu jonkin verran aiempaan paremmin haltuun, mutta ongelmia on edelleen. Siksi nykyisistä kollegoistani toistaiseksi vain yksi on suositellut asumista La Lineassa, monet sen sijaan ovat suositelleet välttämään sitä. Kyse lienee jonkinlaisesta Espanjan Keravasta, josta juuri kukaan ei pidä, mutta jossa joidenkin on kuitenkin asuttava.

Seuraa viiden vuorokauden säätiedotus: sadetta, tuulta, sadetta, sadetta ja tuulta. Kulunut talvi on ollut Gibraltarilla poikkeuksellisen kylmä ja sateinen. Ensi viikosta lähtien tilanteen pitäisi kuitenkin muuttua ja kevään ottaa aimo harppaus eteenpäin. En kuitenkaan valita, täällä poikkeuksellisen kylmä tarkoittaa maaliskuun alussa noin 17-18 astetta, eilen jopa yli 20 kun aurinkokin mollotti muutaman tunnin täydellä alkukeväisellä tarmollaan. Kesäaikaan on tyypillisesti parin, kolmen kuukauden täysin sateeton jakso, jolloin lämpötila saattaa kohota jopa 40 asteeseen. Aivan niin tukalaa kuin Espanjan sisämaassa ei kuitenkaan ole, siitä pitää huolen raikas ja viilentävä merituuli. Joka tapauksessa viime yönä alkanut ja tänään jatkunut myrsky laittaa eteläeurooppalaisittain kevyesti rakennetut asunnot koetukselle: ilmankosteuden tuntee hyvin sisälläkin ja tuuli puhaltaa rakenteissa äänekkäästi kuin sumutorvi

Ääntä lähtee myös brittiläisen sotilaslaivaston hävittäjäkoneista, jotka olen ehtinyt noteerata jo pariinkin otteeseen. Olin jo ennen reissuun lähtöä tutkinut paikallistietoutta pursuavia nettisivuja, mutta en ollut aivan ymmärtänyt, että sotilastukikohta on edelleen niinkin aktiivinen kuin tänään. Harjoituslentoja jatkui pitkin päivää ja mekkala oli sen mukainen. No, onpahan turvallinen olo kun naapurissa on ilmavoimien tukikohta. Ei parane kaiken maailman hampuusien tänne yrittää kolttosiaan tekemään.

Toistaiseksi en ole ehtinyt tehdä lainkaan tuttavuutta paikalliseen ravintolaelämään. Siitä on osiltaan vastuussa työantajani tarjoama työpaikkaruokailu, joka poikeaa melkoisesti - kaikella kunnioituksella - Suomessa tottumastani Amica-linjasta. Työpaikkaruokailu täällä on siis palkan päälle tuleva etu, jonka työnantaja maksaa. Rahalla saa vuorokauden ympäri nauttia noin kolmesta lämpimän ruuan vaihtoehdosta, parista erilaisesta ruokaisasta salaattivaihtoehdosta, sandwicheistä, hedelmistä, muista pikku välipaloista ja tuoreesta, juuri paahdetusta espressosta ja monesta muusta epäsäännöllisemmin esiintyvästä herkusta. Ei siis ainakaan sen puolesta ole valittamista. Brittipubien antimista en siis ainakaan vielä ole päässyt nauttimaan, mutta varmasti niidenkin aika vielä tulee, kunhan pääsen paremmin asettumaan sijoilleni. Perjantaina on tarjolla myös ensimmäiset työpaikan kekkerit, joten ensimmäinen kosketus paikalliseen yöelämäänkin on kohta ovella. Raportti siitä seuraa, kun sen aika on, mikäli Pokeriammattilainen-blogin Sisäpoliittisen osaston Sensuuri-jaosto ei toisin päätä. Joka tapauksessa kyseisistä kekkereistä on hyvin aikaa toipua, sillä maanantaina tälllä on kansallinen vapaapäivä, tuttavallisemmin bank holiday. Iso käsi Sir John Lubbockille!

Uusi juttusarja: Rantaleijona 2012

2010-02-22T11:54:00.005+02:00

Pokeriammattilainen-blogi käynnistää tänään uuden juttusarjan: saanen esitellä (rumpujen pärinää... yleisö kohisee...) Rantaleijona 2012, töttöröttöttöööööö!

Juttusarjan nimi viittaa blogin kirjoittajan henkilökohtaiseen elämäntapojen tervehdyttämisprojektiin ja on suoraa jatkoa Rantaleijona 2010 -projektille, joka pienten vastoinkäymisten takia kariutui aivan kalkkiviivoilla. Projektin lopulliseksi statukseksi jäi savolaistyylinen "aloittamatta vailla valmis". Pokeriammattilainen ei kuitenkaan ole lannistuvaa sorttia ja käy nyt täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä uuden haasteen kimppuun.

Rantaleijona 2012 -hankkeen taustalla on Pokeriammattilaisen tietoisuus omasta kuolevaisuudestaan sekä se tosiasia, että kuten soidinmenoissa, myös keskittymistä vaativassa pokeriharrastuksessa hyvästä fyysisestä kunnosta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Osasyynsä uuden projektin käynnistämiseen oli myös Välimeren rannalle mukaan lähtevän kesäisen vaatemalliston yllättävä kutistuminen pitkän talven aikana.

Reilu kaksivuotinen projekti koostuu kolmesta päätavoitteesta ja niitä tukevista välitavoitteista.

Päätavoitteet kesään 2012 mennessä ovat:

Painoindeksi 23
Vyötärönympärysmitta 84 cm
Puolimaraton ajassa 2.00 h

Välitavoitteet kesään 2011 mennessä ovat:

Painoindeksi 24
Vyötärönympärysmitta 86 cm
Puolimaraton juosten läpi

Tämähetkinen tilanne:

Painoindeksi 26
Vyötärönympärysmitta 90 cm
Puolimaraton kaukainen haave

Pokeriammattilainen-blogi seuraa Rantaleijona 2012 -projektin etenemistä epäsäännöllisin väliajoin.

Läksiäistunnelmia

2010-02-20T11:50:00.004+02:00

Yksi konkreettinen muuttoa edeltävä askel on taas takana, kun eilen joli vuorossa epävirallinen läksiäisilta mahtavassa porukassa hyvää suomalaista olutta ja tervaleijonasnapseja maistellen. Kiitos vielä kerran kaikille paikalla ja/tai hengessä mukana olleille! Hieno, improvisoitu läksiäiskortti lähtee matkalaukkuun muistoksi onnistuneesta illasta hienojen ihmisten kanssa. Ikävä jää, mutta onneksi emme elä enää pimeää keskiaikaa, jolloin matka Itämeren helmestä Euroopan eteläkärkeen kesti kuun kierron ja viestintätekniikan terävintä kärkeä edustivat koulutetut pulut. Saa siis tulla käymään ja olla muutenkin yhteydessä.

Matkakohde on tarkentunut sen verran, että ensimmäisen kuukauden osoite on tiedossa. Asun ihan tulevan työpaikan vieressä kolmen muun uuden pokeriammattilaisen kanssa työnantajan tarjoamassa huoneistossa. Ensimmäisen kuukauden aikana pitäisi sitten löytää oma poikamiesboksi ja tehdä ratkaisu siitä, asunko Gibraltarin puolella vai siirrynkö huomattavasti huokeamman asumisen, mutta omia kommervenkkejään tarjoavaan kohteeseen rajan toiselle puolelle Espanjaan. Gibraltarin hintataso vuokra-asunnoissa on tullut viimeisimmän taantuman aikana huomattavasti maltillisemmaksi kuin vielä pari vuotta sitten, mutta edelleen vuokra-asumisen kustannukset ovat Helsingin keskustan tasolla. Espanjan Aurinkorannikolta saa gibraltarilaisen yksiön hinnalla tyypillisesti noin sata neliötä, taloyhtiön yhteiskäytössä olevan uima-altaan ja tenniskentän.

Espanjan puolelle muuttaminen on siis houkutteleva vaihtoehto, mutta toisaalta Gibraltarilla asumisen puolesta puhuvat erittäin lyhyet yhteydet, monilta osin parempi palvelutaso ja jokapäiväisen rajanylityksen, jatkuvan valuutan vaihdon ja ylimääräisten viranomaisselvitysten välttäminen. Tulevalta kollegaltani kuulin, että vaikka kävellen Gibraltarin ja Espanjan rajanylitys on suunnilleen suojatien ylittämistä vastaava muodollisuus, saattaa autolla tai vaikkapa ostoslistalleni kuuluvalla skootterilla kulkeminen muodostua välillä erittäin turhauttavaksi. Kollegani oma ennätys aamuruuhkassa on kuulemma neljä tuntia, mikä työmatkana on hieman kiusallinen, kun vaihtoehtona on reippailla välimerellisessä ilmastossa muutaman minuutin kävelymatka aamukahvia siemaillen. Erityisesti espanjalaiset tullimiehet ovat nimittäin ilmeisen kovia lakkoilemaan, ja paikallinen lakko tarkoittaa käytännössä sitä, että hommat tullaan kyllä tekemään, ja ne tehdäänkin oikein perusteellisesti. Sen seuraksena koko rajan yli kulkevan liikenne tarkoituksellisesti jumiutetaan ja ruuhkautetaan koko aamupäivän ajaksi, mikä toimii näppäränä työtaisteluaseena ammattiliiton ja työnantajan välisissä neuvotteluissa. Siinäpä ilmainen ja toimiva käytännön vinkki myös suomalaisille ammattiliittoaktiiveille.

Aamukampa esille

2010-02-08T20:36:00.003+02:00

Adios amigos, nyt lähdön hetki on... Niin lauloi Nylon Beat suuruutensa päivinä. Gibraltarille muutto lähenee, ja virtuaalinen aamukampa menetti tänään ensimmäisen piikkinsä tämän blogin vihkimisen muodossa. Kolmen viikon kuluttua vaihdan talvitakin t-paitaan ja konsultin työn pokerin ihmeelliseen maailmaan: uusi työ uudessa ympäristössä alkaa.

Matkakuume on viime päivinä noussut kilpaa helsinkiläisiä katuja reunustavien lumikinosten kanssa. Vallitseva olotila on sekoitus kutkuttavaa odotusta, hallittua epävarmuutta ja Suomeen jäävien tärkeiden asioiden etukäteen ikävöintiä. Hyppyä tuntemattomaan kehystää vahva usko siitä, että kaikki tärkeimmät asiat ovat täällä aikanaan Suomeen palatessanikin. Mielessä on myös vanha totuus, että kun osa ikkunoista sulkeutuu ainakin väliaikaisesti, uusia avautuu jossain muualla.

Gibraltar on pieni historiallinen kuriositeetti Euroopan eteläkärjessä Iberian niemimaalla. Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa 1700-luvun alkupuolelta olleella alueella asuu nykyään vajaat 30 000 asukasta eli suunnilleen saman verran kuin Vihdissä tai Savonlinnassa ja hieman vähemmän kuin vaikkapa Helsingin Vuosaaressa. Rekisteröityneitä yrityksiä Gibraltarilla on enemmän kuin asukkaita, ja Pikkukaupungin idyllin rikkoo vuosittain noin seitsemän miljoonaa turistia tai muuta vierailijaa.

Vaikka asutusta ei Gibraltarilla ole Helsingin mittapuun mukaan paljon, sitä on ollut kauan. Todisteita asutuksesta on jo neandertalilaisten ajoilta eli ajalta, jolloin Helsingissä ei ollut vielä ensimmäistäkään metrolinjaa. Asiaan suuremmin perehtymättä voisi maallikkopohjalta arvella, että Afrikan portti Eurooppaan on aikoinaan tuonut esi-isämme synnyinsijoiltaan itäisestä Afrikasta uudelle mantereelle.

Ovatko sitten muistutuksena ihmisen alkuajoista vai myöhempää perua, joka tapauksessa Gibraltar on tunnettu myös apinoistaan. Berberiapinat eli magotit pitävät majaansa pienellä maaläntillä Euroopan ja Afrikan rajalla, jossa ne hauskuuttavat turisteja ja elättävät itsensä muun muassa varastelemalla eväsrepuista pikkunaposteltavaa.

Gibraltarilaisten ja espanjalaisten välinen suhde on tammikuisella vierailulla saamieni ensitietojen mukaan viileän pidättyväinen. Periaatteessa osapuolet elävät sovussa toisiaan kunnioittaen, mutta syvälle espanjalaiseen sieluun on pinttynyt ajatus brittiläisen sotalaivaston viekkaudella ja vääryydellä valtaamasta, strategisesti tärkeästä niemimaan kaistaleesta, jonka pitäisi olla osa Espanjaa. Muistutuksena suuresta epäkohdasta on rannikkoa varjostava jyhkeä Gibraltarinvuori, alueen kauas näkyvä maamerkki. Ensi kuun alusta lähtien pääsen havainnoimaan espanjalaisbrittiläistä rinnakkaiseloa paremmin lähietäisyydeltä. Pidätän oikeuden muuttaa maailmanpoliittista arviotani kansojen välisistä suhteista.

Suomen Epävirallisen Gibraltar-seuran tarjoaman kohdemaaraportin jälkeen vielä listojen ystäville Top 5 -lista tämänhetkisistä odotuksistani:

Oppia elämään kansainvälisessä ympäristössä
Rikastuttaa kokemuspankkia vakaalla tuotto-odotuksella
Parantaan englannin (kohtuullista) ja espanjan (olematonta) taitoa
Kehittyä pokerinpelaajana ja syventää pelin teorian tuntemusta
Palata Suomeen kesällä 2011 valmiina uusiin haasteisiin - tai sitten ei