Uskottava se kai on: nuoruus on taakse jännyttä elämää. Hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, mutta vanhainkoti odottaa ennemmin, kuin osasi vielä jokunen vuosi sitten odottaa. Siltä ainakin tuntui eilen, kun pohdiskelin yksiössäni, miksi pitikään perjantaina osallistua paikalliseen hyväntekeväisyystempaukseen "Charity Pub Crawliin".
Kyseessä oli kahdeksan raitsemusliikkeen isännöimä, Hämeenkadun approa etäisesti muistuttava tapahtuma, joka käsitti erilaisia tehtäviä ja siinä ohessa kisajuomien nautiskelua. Koko tempaus kustansi viisi puntaa, jolla sai jokaisessa kuppilassa suun kostuketta ja/tai pikkusuolaista. Ja jos halusi sijoittaa lisää pelimerkkejä ravintoloihin, sai esim. kuusi huurteista yhteensä kahdeksalla punnalla eli noin 9 eurolla. Senhän tietää, miten siinä sitten käy. En osaa lakata ihmettelemästä, miten paikalliset ravintolat pysyvät pystyssä, kun kaikki on niin edullista. Ehkäpä alhainen yritysverotus selittää asian. Tai sitten volyymi on niin kova, että pienelläkin katteella saa omistaja makkaraa leivän päälle.
Eilinen meni siis syntyjä syviä pohdiskellessa ja aivottomia elokuvia katsellessa, mutta tänään oli ilo huomata, että kahdentoista tunnin yöunien jälkeen elämä voitti jälleen kerran. Ikää tuli kuitenkin vähintään puolisen vuotta lisää yhden illan aikana. Jospa sitä kuitenkin jaksaisi illalla kasinolle. Olisi tarjolla kolmenkympin turnaus, jossa rakennekin on ihan kohtuullinen. Turnaukset täälä alkavat tosin yleensä vasta iltaysiltä, joten saa nähdä, mikä on fiilis illemmalla.
Muutenkin elämä on eteläisillä leveysasteilla huomattavasti iltapainotteisempaa, kun koto-Suomessa. Esim. monet ravintolat avaavat ovensa vasta seitsemän-kahdeksan aikaan myös arki-iltoina. Ja kun Suomessa perjantairuuhka alkaa yleensä siinä kahden korvilla, ollaan täällä vasta lounaspöydässä tuohon aikaan, ja työpöytä jätetään kuuden-seitsemän aikaan, ellei myöhemmin. Vastaavasti aamuruuhka on vasta yhdeksästä eteenpäin. Pikkuhiljaa on kuitenkin jo alkanut tottua myöhäisempään elämänrytmiin.
Lyhyen päivityksen päätteeksi vielä pieni loppukevennys, jonka taannoin kuulin: Kyllä Islantia koetellaan, nyt vietiin tuhkatkin pesästä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti