Hola eli hei!

Pokeriammattilainen on palannut pitkän tauon jälkeen sorvin ääreen. Lähes kolme kuukautta ehti kulua edellisestä päivityksestä, ja ensimmäinen puolivuotinen Gibraltarilla tulee täyteen muutaman päivän kuluttua. On siis korkea aika palkita uskollisen lukijani muutamalla rivillä.

Syitä kuukausien hiljaiseloon on monia, enkä lähde tässä sen enempää selittelemään saamattomuuttani. Tyydyn listaamaan lyhyesti matkan varrella tapahtunutta ja lupaan päivittää tilannetta jatkossa hieman tiheämmin aikavälein. Kuvia kaipailevat saavat puolestaan tyytyä odottelemaan kännykkäni päivittämistä nykyaikaan. Kuvan kuvaa en ole puolen vuoden aikana saanut otettua, joten toivottavasti kunnon kameralla varustettu puhelin madaltaa kuvien ottamisen ja tänne lataamisen kynnystä.

Kun kesä saapui Gibraltarille, on sitä jatkunut käytännössä koko ajan. Ihan Joensuun hellelukemiin ei täällä rannikolla ole päästy, mutta tasainen 28-32 asteen lämpötila pitää lihakset herkkinä. Heinäkuussa vietin ensimmäisen lomaviikkoni jäsen R:n kanssa poikain matkalla Andaluciassa ja etelä-Portugalissa. Sevillassa ja muuallakin hiukan sisemmässä oli ns. saunaolosuhteet: vajaat 40 astetta ja kosteusprosentti noin 100. Suurin osa reissusta meni siis rantaviivaa pitkin körötellessä ja ilmastoidusta autosta nauttiessa.

Toinen lomaviikko menikin sitten kauniissa kotimaassa perhettä ja muutamaa ystävää tavatessa. Tokihan piti myös pariin otteeseen käydä testaamassa Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuman anti, joka osoittautui jälleen kerran a) mainioksi, b) liian laajaksi kahden päivän aikana nautittavaksi. Kyseisillä festareilla koin myös loman ja koko kesän toistaiseksi dramaattisimmat hetket: silmämunaani pyrkinyt ampiainen (Vespidae, joka sivumennen sanoen on hoikkatyvisten alalahkoon kuuluva pistiäisheimo) pääsi yllättämään ja tyrkkäämään pistimellään silmäkulmaani. Onneksi paikan henkilökunnalla oli kyypakkaus kätten ulottuvilla, eikä silmänympärys päässyt turpoamaan kananmunaksi.

Pelirintamalla on ollut ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeä vastustajilla ja alamäkeä Pokeriammattilaisella. Eli toisin sanoen: kortti ei ole käynyt ja pelikin on yskinyt. Intoa sen sijaan on riittänyt, ja näillä näkymin yksi osatavoitteeni digijärjestelmäkameran pelaamisesta nykyisellä sivustollani saattaa toteutua jo tämän vuoden aikana. Kunhan ei pelikassa hupene ennen sitä...

Livepelit sen sijaan ovat kesäloman jälkeen olleet osaltani täysin jäässä, niin kasinon kuin kotipelien osalta. Pikkuhiljaa pitäisi tuotakin alkaa aktivoida, ettei tuntuma katoa. Syyskuussa on joka tapauksessa viime kesäisen turnausliigan osakilpailuvoiton peruna lippu ilmaisturnaukseen, jossa olisi tarjolla voittajalle parin-kolmen satasen potti. Pitää kaiketi vaivautua paikalle raapimaan pennit kotiin.

Viime aikoina pienen elämäni suuria hetkiä on ollut autokoulun aloittaminen uudestaan. Tarinaa tuntemattomille kerrottakoon, että syynä ei ole korttini joutuminen hyllylle, vaan perinteinen saamattomuudesta ja väliaikaisesta opiskelujen aikaisesta rahavajeesta johtunut kakkosvaiheen käymättömyys. Nyt siis olen jo kolmena aamuna opetellut ajamista uudestaan. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat kokolailla katastrofeja, mutta viimeisin kerta antoi jo uskoa, että homma on selvitettävissä ilman ylimääräisiä ajotunteja. Vinkiksi niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole ajokorttia tulleet suorittaneeksi: autokoulu on täällä muiden palveluiden tapaan oleellisesti Suomen hintoja edullisempaa. Koko homman saa ajotuntien määrästä riippuen kasaan noin 250-300 eurolla. Toki Suomen pisteitä nostaa ajo-opetuksen ja käytettävän kaluston laatu.

Toinen isompi asia on ollut uuden asumuksen etsiminen. Olen syys-lokakuussa muuttamassa kotimaani Gibraltarilta Espanjaan. Asumisen kustannukset ovat härkätaisteluiden maassa sen verraan matalammat ja toisaalta välimerellinen kulttuuri enemmän voimissaan, minkä takia jo tänne muuton yhteydessä mielessä ollut suunnitelma maiseman vaihdoksesta on konkretisoitumassa. Vielä ei kohde ole aivan tarkkaan selvillä, mutta lähipäivät näyttänevät suunnan. Kunhan saan ajokortin taskuun, niin mikään ei enää estä pienen suomalaisen asettumista Andalucian sydämeen.

Vielä viime hetken positiivinen kommentti: Eilen uuvuttavan työpäivän jälkeen postilaatikossa odotti kirje pankista ja kirjeen mukana pankkikorttini. Eli aikaa ei ehtinyt kulua aivan kuutta kuukauttakaan, ja kortti on käytettävissä. En siis vielä lakkaa uskomasta brittiläiseen pankkijärjestelmään!

Päätän sekavan päivityksen Pokeriammattilaisen elämästä täältä tähän. Toiseen kertaan.