Aamukampa esille

Adios amigos, nyt lähdön hetki on... Niin lauloi Nylon Beat suuruutensa päivinä. Gibraltarille muutto lähenee, ja virtuaalinen aamukampa menetti tänään ensimmäisen piikkinsä tämän blogin vihkimisen muodossa. Kolmen viikon kuluttua vaihdan talvitakin t-paitaan ja konsultin työn pokerin ihmeelliseen maailmaan: uusi työ uudessa ympäristössä alkaa.

Matkakuume on viime päivinä noussut kilpaa helsinkiläisiä katuja reunustavien lumikinosten kanssa. Vallitseva olotila on sekoitus kutkuttavaa odotusta, hallittua epävarmuutta ja Suomeen jäävien tärkeiden asioiden etukäteen ikävöintiä. Hyppyä tuntemattomaan kehystää vahva usko siitä, että kaikki tärkeimmät asiat ovat täällä aikanaan Suomeen palatessanikin. Mielessä on myös vanha totuus, että kun osa ikkunoista sulkeutuu ainakin väliaikaisesti, uusia avautuu jossain muualla.

Gibraltar on pieni historiallinen kuriositeetti Euroopan eteläkärjessä Iberian niemimaalla. Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa 1700-luvun alkupuolelta olleella alueella asuu nykyään vajaat 30 000 asukasta eli suunnilleen saman verran kuin Vihdissä tai Savonlinnassa ja hieman vähemmän kuin vaikkapa Helsingin Vuosaaressa. Rekisteröityneitä yrityksiä Gibraltarilla on enemmän kuin asukkaita, ja Pikkukaupungin idyllin rikkoo vuosittain noin seitsemän miljoonaa turistia tai muuta vierailijaa.

Vaikka asutusta ei Gibraltarilla ole Helsingin mittapuun mukaan paljon, sitä on ollut kauan. Todisteita asutuksesta on jo neandertalilaisten ajoilta eli ajalta, jolloin Helsingissä ei ollut vielä ensimmäistäkään metrolinjaa. Asiaan suuremmin perehtymättä voisi maallikkopohjalta arvella, että Afrikan portti Eurooppaan on aikoinaan tuonut esi-isämme synnyinsijoiltaan itäisestä Afrikasta uudelle mantereelle.

Ovatko sitten muistutuksena ihmisen alkuajoista vai myöhempää perua, joka tapauksessa Gibraltar on tunnettu myös apinoistaan. Berberiapinat eli magotit pitävät majaansa pienellä maaläntillä Euroopan ja Afrikan rajalla, jossa ne hauskuuttavat turisteja ja elättävät itsensä muun muassa varastelemalla eväsrepuista pikkunaposteltavaa.

Gibraltarilaisten ja espanjalaisten välinen suhde on tammikuisella vierailulla saamieni ensitietojen mukaan viileän pidättyväinen. Periaatteessa osapuolet elävät sovussa toisiaan kunnioittaen, mutta syvälle espanjalaiseen sieluun on pinttynyt ajatus brittiläisen sotalaivaston viekkaudella ja vääryydellä valtaamasta, strategisesti tärkeästä niemimaan kaistaleesta, jonka pitäisi olla osa Espanjaa. Muistutuksena suuresta epäkohdasta on rannikkoa varjostava jyhkeä Gibraltarinvuori, alueen kauas näkyvä maamerkki. Ensi kuun alusta lähtien pääsen havainnoimaan espanjalaisbrittiläistä rinnakkaiseloa paremmin lähietäisyydeltä. Pidätän oikeuden muuttaa maailmanpoliittista arviotani kansojen välisistä suhteista.

Suomen Epävirallisen Gibraltar-seuran tarjoaman kohdemaaraportin jälkeen vielä listojen ystäville Top 5 -lista tämänhetkisistä odotuksistani:

1. Oppia elämään kansainvälisessä ympäristössä
2. Rikastuttaa kokemuspankkia vakaalla tuotto-odotuksella
3. Parantaan englannin (kohtuullista) ja espanjan (olematonta) taitoa
4. Kehittyä pokerinpelaajana ja syventää pelin teorian tuntemusta
5. Palata Suomeen kesällä 2011 valmiina uusiin haasteisiin - tai sitten ei